Valmennuspostaus: ryhtiä takajalkojen aktivoinnilla

Postaus toteutettu yhteistyössä Essi L Dressagen kanssa.

Winnien lomaillessa olen valmentautunut aikaisempaa ahkerammin Veikan kanssa. Useammasta valmennuksesta on jäänyt postaus valitettavasti kirjoittamatta, sillä aikataulut ovat asettaneet haasteita kuvaajakavereiden kanssa. Tällä kertaa Maiju pääsi kuitenkin paikalle kuvaamaan ja saikin kattavasti hyviä ja havainnollistavia kuvia kaikista valmennuksen vaiheista. 

Olin verrytellyt Veikan itsenäisesti hyväksi havaitsemallani tavalla; alkukäyntien jälkeen reipasta laukkaa kevyessä istunnassa niin, että askel pääsee venymään. Reippaan laukan jälkeen avoimessa muodossa kevyttä ravia aktiivisessa temmossa ja lopuksi vielä käynnissä takaosan aktivointia väistöillä.

Valmennuksen tavoitteena oli saada poniin ryhtiä takajalkojen aktivoinnin kautta. Veikan ongelma kun on etupainoisuus, joka osin johtuu sen rakenteestakin. Takajalkoja aktivoimalla poni saataisiin istumaan enemmän takaosalleen ja samassa etuosa nousemaan ryhdikkäämpään muotoon. Työkaluina tässä valmennuksessa toimivat väistöt, avotaivutukset ja siirtymiset.

Työskentely aloitettiin käyntiväistöillä diagonaalilla. Etenkin alussa Veikka protestoi tuntumaa väistöissä ja vei takaosan etuosan edelle. Haastavaa korjaamisesta teki se, etten itse huomannut takaosan livahtavan liikkeen edelle. Korjatessa taas poni taipui rungostaan, eikä säilynyt suorana. Lopulta väistöt saatiin sujumaan säännöllisillä molemman ohjan pidätteillä ja väistättävän pohkeen ja vastakkaisen ohjan yhtäaikaisilla avuilla.

Takaosa hiipii edelle ja runko menee mutkalle. Korjaus molempien ohjien pidätteellä ja suoristavalla vasemmalla ohjalla oikean pohkeen väistättäessä.

Poni on rungostaan suorempi ja etuosa johtaa liikettä. Takajalat astuvat jo aika kivasti ristiin.

Käyntiväistöjen lähtiessä sujumaan lisättiin tehtävään siirtyminen raviin väistön sisällä. Molempien ohjien puolipidätteellä ja eteenpäin vievillä avuilla samalla väistättäen saatiin aikaiseksi hallittuja siirtymisiä ilman, että väistö katkesi. Väistön jälkeen ravia kasvatettiin pitkällä sivulla ennen siirtymistä takaisin käyntiin. Veikan liike on melko paljon suurempi ja haastavampi istua kuin esimerkiksi Winnien, minkä takia oma istuntani kärsii ravilisäyksissä. Huomaamattani lähden nojaamaan taakse ja kompensoin kallistusta nojaamalla niskalla kuitenkin eteen. Veikan liike kuitenkin pehmenee kun se alkaa liikkua pyöreämpänä ja selän läpi, jolloin pystyn myös itse istumaan suorempana.

Tässä Veikka on vielä hieman etupainoinen ja raskas kädelle. Liike kulkee kuitenkin jo takaa eteenpäin ja poni on suustaan tasainen molemmille ohjille.

Useampien väistö- ja ravin pidennystoistojen jälkeen Veikka on jo hieman ryhdikkäämpi ja samalla kevyempi kädelle.

Pohkeenväistöjen ja ravilisäysten jälkeen Veikka sai hengähtää hetken ja itse sain haudutella opittuja asioita. Todettiin valmentajan kanssa jällee kerran, että meille Veikan kanssa sopii erityisen hyvin työskennellä lyhyissä pätkissä. On helpompi tsempata isoa ravia puolet pitkästä sivusta kuin kierros kaupalla.

Seuraavaksi jatkettiinkin avotaivutusten parissa. Onnekseni olen työstänyt avoja Veikan kanssa paljon itsenäisesti viime aikoina, joten hommassa ei tarvinnut lähteä liikkeelle aivan kylmiltään. Käynnissä väistätettiin etuosaa uran sisäpuolelle pyrkien säilyttämään tuki kuitenkin ulko-ohjalla niin, että taivuttavasta sisäohjasta päästäisiin myötäämään ponille. Taivutukset lähtivät sujumaan nopeasti ja tehtävää päästiin vaikeuttamaan lisäämällä avotaivutuksen jälkeen siirtyminen raviin. Avotaivutusta jatkettiin niin kauan, kunnes poni oli pehmeä molemmille ohjille ja tuntui olevan kuulolla. Poni suoristettiin, mutta asetus jätettiin siirtymisen ajaksi sisälle. Harjoitusravista palattiin takaisin käyntiin pyrkien siihen, että jo ensimmäinen askel olisi kohti avotaivutusta.

Käynnissä avotaivutukseen tuki ulko-ohjalla. Suoristus enenn raviin siirtymistä, mutta asetus edelleen sisällä.

Ravissa poni on ryhdistynyt niin, ettei turpa ole enää ryntäiden tasolla. Tästä ravista siirtyminen käyntiin onnistui jo helposti ja hallitusti.

Avotaivutuksilla Veikka saatiin hyvin kuulolle ja pehmeäksi. Usein pidemmillä ravipätkillä Veikka vähitellen valahtaa etupainoiseksi ja raskaaksi, jonka jälkeen tilannetta on vaikea korjata ravissa. Nyt tämä päästiin ennaltaehkäisemään siirtämällä poni käyntiin heti kun se alkoi painua liian alas tai raskaaksi. Ravi- avotaivutus vuorotellulla saatiin hyvän tuntuiset ravipätkät pitenemään ja poni kevenemään etuosastaan entisestään.

Päivän viimeinen ja vaikein tehtävä noudatti samaa kaavaa avotaivutustehtävän kanssa, mutta siirtymät tehtiin ravin ja laukan välillä. Veikalle vaikeutuva tehtävämalli sopii valmennuksissa; ruuna lämpenee hitaasti ja tarvitsee alkuun helppoja tehtäviä. Loppua kohden asiat helpottuvat niin, että vaikeistakaan tehtävistä ei tule ylitsepääsemättömiä.

Laukka saisi suuntautua vielä enemmän ylämäkeen, mutta tässä Veikka on jo paljon lyhyemmässä muodossa kuin yleensä laukatessaan. Laukkaan tarvitaan vielä voimaa takaosaan, jotta turpa nousisi ylös selkälihasten ollessa käytössä.

Laukkatehtävä sujui paljon odotettua paremmin. Tavoitteena oli taas herkistää ponia avotaivutuksen aikana ja saada aikaiseksi hallittu laukannosto ja lyhyt pätkä laadukasta laukkaa. Laukasta siirryttäisiin mahdollisimman pehmeästi ja hallitusti takaisin raviin ja avotaivutukseen. Vasemmassa kierroksessa saatiin aikaiseksi hyviä siirtymisiä niin ravista laukkaan kuin laukasta raviinkin. Oikeaan kierrokseen laukan laatua oli vaikeampi säilyttää niin, että Veikka olisi pystynyt tulemaan hallitusti ja pyöreänä takaisin raviin. Muutamia hyviä siirtymisiä saatiin kuitenkin aikaiseksi!

Oikea laukka oli selkeästi vaikeampi, mutta siinäkin Veikka pystyi lyhenemään jonkin verran. Muoto on tähän suuntaan avoimempi ja poni tulee helposti vahvaksi edestä, mikäli se pääsee liian pitkäksi.

Tämä oli ehdottomasti yksi Veikan tähtihetkistä. Se on selkeästi saanunt lisää voimaa ja kykenee nyt suorittamaan aikaisempaa vaativampia tehtäviä. Vähitellen ratsastus alkaa tuntua helpommalta ja usko siihen kasvaa, että Veikka kehittyy vielä kouluponiksi, jota kehtaisi näyttää kisaradoillakin! Onnistumisista tässä valmennuksesta viesti hymyt niin ratsastajan, valmentajan kuin kuvaajankin kasvoilla. Veikka tarjosi huippufiiliksiä!

8

Lupa tehdä virheitä

PMMP:n Oo siellä jossain mun -biisissä kysytään kuka päättää ketä saa onnistua. Toisinaan etenkin bloggaajana tulee ajateltua asiaa toisin päin; kuka päättää ketkä saa epäonnistua? Muistan pyöritelleeni samaa kysymystä mielessäni jo ratsastuskouluaikoina, jolloin arvostelu tapahtui kentän laidalla, eikä internetissä.

Tosiasiahan on, että harvoin oppimista tapahtuu ilman virheitä.  Virheist oppii ja kokemust karttuu räppäsi myös lapsuuteni idoli Pikku G. Tuntuu, että hevospiireissä teiniräppärin viisaus on kuitenkin jäänyt monelta sisäistämättä. Aivan liian moni on oikeuttanut itsensä arvostelemaan toisten toimintaa julkisesti, koska arvostelun kohde on päättänyt osallistua virallisiin kilpailuihin tai jakanut materiaalia omasta ratsastuksestaan blogissa tai muualla internetissä. Yleinen kärkäs mielipide on, että julkisesti esiintymällä antaa muille luvan arvosteluun.

Suomessa on sananvapaus, joka tarkoittaa muun muassa vapautta ilmaista mielipiteitä. Kunnianloukkaus sen sijaan on rikos, eikä liity sananvapauteen millään lailla. Sitten on myös maalaisjärki ja hyvät tavat, joihin laki ei ketään velvoita.

Bloggaajana olen vuosien saatossa joutunut ajattelemaan yhä enemmän ja enemmän sitä, millaista materiaalia uskallan julkaista blogissa. Joitain blogeja kritisoidaan niiden kiltokuvamaisuudesta. Lukijat arvostavat rehellistä ja monipuolista sisältöä, mutta sellaista jakaessa asettaa itsensä alttiiksi negatiiviselle palautteelle. Vaikka negatiivisiin kommentteihin on monen vuoden bloggausuran aikana tottunut, eivät ne silti hyvältä tunnu. Samalla herää kysymys, miksi negatiivisiin kommentteihin pitäisi edes tottua?

Arvostelun ja rakentavan palautteen ero on valtava. Tylyttävää arvostelua on kurja ja vaikea ottaa vastaan, kun taas rakentavaa palautetta ainakin itse arvostan niin bloggajana kuin ratsastajanakin. Toki palautteella on antajan lisäksi aina myös vastaanottaja, eivätkä kaikki ole tässä taiteenlajissa yhtä taitavia kumpanakaan osapuolena. Asiantuntijalta on myös helpompi ottaa vastaan palautetta - valmentajani osaa antaa rakentavaa palautetta paremmin ratsastuksestani kuin blogini sisällöstä, kun taas blogien lukijoilta toivon arvokasta palautetta blogistani. Valmentajan suon korjaavan ratsastustani kovasanaisestikin, mutta anonyymiltä kommentoijalta samaa palautetta en toivo saavani blogin kautta.

Oppimisen kannalta virheet ovat välttämättömiä. Ilokseni voin todeta tehneeni vuosien saatossa valtavasti virheitä niin bloggaajana kuin ratsastajanakin. Osan tekemistäni virheistä olen jakanut myös blogissa ja toivon, että uskaltaisin jakaa niitä myös jatkossa, sillä oppia voi myös toisten virheistä. Onnekseni olen saanutkin blogissa pääasiassa positiivisia ja rakentavia kommentteja, mikä on motivoinut jatkamaan bloggaamista näinkin pitkään. Toiveeni hevosharrastajille niin pelipaikoilla kuin internetissä onkin armollisuus harrastuskumppaneita kohtaan - kannustus vie yhteistä harrastustamme eteenpäin tehokkaammin kuin arvostelu ja negatiivisuus.

"En epäonnistunut. Löysin 2 000 keinoa, miten hehkulamppu ei syty. Tarvitsin vain yhden keinon saadakseni sen syttymään." - Thomas Edison 

Postauksen kuvat ovat tämän viikon kevyestä läpiratsastuksesta ennen seuraavan päivän valmennusta Veikan kanssa. Kuvat ovat pikkuserkkuni Jennin käsialaa. 

3

Eroon etupainoisuudesta puomijumpalla

Saimme Veikan kanssa Dominique Barthelaixin estevalmennuksessa kotiläksyksi tehdä laukkapuomeja, jotta Veikasta tulisi hieman terävämpi ja vähemmän etupainoinen etenkin esteiden jälkeen. Laukkapuomit jumppaavat hevosta pakottaen sen nostamaan jalkojaan ja sen myötä etuosaansa ylös. Veikalle, joka helposti vyöryy menemään etupainoisena, laukkapuomit ja jumppasarjat ovat erittäin hyvää harjoitusta!

Sain neuvoteltua Maijun seurakseni tallille kuvaamaan ja nostelemaan puomeja, jotta pääsisin työskentelemään ponin kanssa ihan kunnolla. Yksinään voi vielä tehdä joitain puomi- ja kavalettiharjoituksia, mutta hyppääminen on jo turhan työlästä puomien nostelun ja siirtelyn takia.

Rakennettiin yhteisvoimin seitsemän puomin laukkapuomisarja lävistäjälle niin, että tehtävää olisi helppo tulla kummastakin suunnasta. Lävistäjällä saatiin tehtävään hieman enemmän pituutta kuin pitkälle sivulle olisi saanut. Lisähaastetta näin asteltuun tehtävään toi myös aidan tuen puuttuminen, mikä tuli huomattua myöhemmin, kun puomit korotettiin esteiksi.

Kolmen metrin ponilaukkavälejä jouduttiin Veikalle hieman lyhentämään. Suht aktiivinen ja itse rullaava työskentelylaukka oli lopulta pituudeltaan noin 2,8 metriä. Ensimmäiset kerrat Veikkis leiskautti puomeille melko huolettomasti ja turhia tähtäilemättä, mutta muutamien toistojen jälkeen linja alkoi sujua ja puomit jäädä sopivin välimatkoin askelten väleihin.

Onnistuneiden toistojen jälkeen puomit nostettiin kannattimille niin, että saatiin aikaan kolmen esteen sarjaeste. Yhden ja kahden laukka-askeleen välit tulivat sopiviksi, kun esteiden välit laskettiin noin 3 metrin laukkaväleillä. Veikka suoritti tehtävää ongelmitta molemmista suunnista, mitä nyt estevaraston päädystä lähestyttäessä kulmassa piti oikoa mörköjen varalta. Hirveän hyvää harjoitusta herkkis-ponille siis siedätysmielessäkin!

Esteitä nostettaessa hypyt tuntuivat edelleen sujuvilta ja tehtävä ihanan helpolta. Veikkakin tuntui oikein nauttivan touhusta! Kuten edellisellä hyppykerrallakin jo totesin, Veikka on selkeästi alkanut innostua esteistä. Aikaisempi huolestuneisuus on tiessään ja poni oikein kiihdyttelee kohti esteitä, eikä malttaisi edes hidastaa tehtävän jälkeen. Ponin tekniikkakin tuntuu kehittyvän harjoituksen myötä - hetkittäin tuo näyttää ja myös tuntuu ihan kilpaponilta, eikä entiseltä tuntiponilta, joka on hädin tuskin räpeltänyt 60 cm esteistä yli.

Tällä viikolla jatketaankin treenejä vakavamman koulutuuppauksen muodossa - stay tuned!

2