sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Joulukalenteri #4: Letityskoulu osa 1, sykeröt ompelemalla

Letittäminen on yksi todellinen taiteenlajinsa ja merkittävä osa etenkin kouluratsastusta. Koulukilpailuissa ehdoton kirjoittamaton sääntö on, että hevosen harja on letitetty. Pitkän harjan voi punoa ranskalaiselle letille, mutta lyhyemmässä harjassa siistein ja yleisin vaihtoehto on sykeröt.

Sykeröiden letittämiseen liittyy uskomuksia niin koulu- kuin estekunnassakin. Esteille letittäessä sykeröiden on uskottu tuovan onnea, kun niitä on mahdollisimman monta, mutta kuitenkin pariton määrä. Sykeröitä ei kuitenkaan saisi missään vaiheessa laskea! Kouluratsastajien parissa on vannottu vain parittoman määrän voimaan, mutta taistelua on käyty siitä, lasketaanko otsatukan sykerö laskuihin mukaan vai ei...



Ompelemalla on myös mahdollista vaikuttaa sykeröiden korkeuteen ja sen myötä hevosen kaulan olemukseen etenkin kouluradalla; lyhyt- ja paksukaulaisen hevosen niskaan on paras tehdä hyvin isot ja matalat sykeröt, kun taas ohut- ja pitkäkaulaiselle hevoselle on mahdollista luoda "enemmän kaulaa" letittämällä sykeröistä korkeammat.

Sykeröt on helppo tehdä kumilenkeillä, mutta ompelemallakaan tehtävä ei ole mahdoton. Ommellut sykeröt ovat siistimmän näköiset sekä hyvin ommeltuna pysyvät myös varmemmin kasassa. Ompelemiseen tarvitset:

  • hevosen harjan väristä lankaa (puuvilla- tai villalanka käy mainiosti)
  • sakset
  • isosilmäisen, tylppäpäisen neulan
  • harjan värisiä letityskumilenkkejä
  • hiusgeeliä
Read More »

lauantai 3. joulukuuta 2016

Joulukalenteri #3: Pikkujoulutunnelmissa pienen helikopterin kanssa

Pikkujoulut on varma merkki siitä, että joulu lähestyy jo vauhdilla. Pikkujoulutunnelmiin pääsin hevosten parissa marraskuussa Paimion Ratsastajien perinteisissä pikkujoulukoulukilpailuissa, joissa soi joululaulut aamusta iltaan, buffet tarjoilee riisipuuroa, pipareita sekä lämmintä glögiä ja joissa kilpailupäivä huipentuu leikkimieliseen kür luokkaan.

Ihastuin viime vuonna ideaan jouluisesta kür ohjelmasta. Mikäpä sen kivempaa kuin suunnitella koulurata omien vahvuuksien pohjalta ja fiilistellä samassa vielä joululaulujen tahdissa! Tänä vuonna ohjelmastani puuttui vain pieni osa: ratsu.


Maiju kertoi loppusyksystä aikeistaan osallistua pikkujoulukilpailuihin perheensä suomenhevosen kanssa. Keskustelun lomassa kieriskelin jo itsesäälissä ja valittelin, kun ei ole kisahevosta. Vitsinä heitettiin ilmoille, että voisinhan osallistua Jippo-suokin seuraponin kanssa, sillä eläkeläisshettis joutuisi joka tapauksessa vaivautumaan mukaan kilpailupaikalle seuraksi. Siitähän se idea sitten lähtikin..

Viestiä kilpailunjärjestäjälle ja suunnittelemaan Apo- shettikselle jouluista naamiaisasua. Lupa osallistua luokkaan maastakäsin irtosi helposti, eikä ponin pukuakaan tarvinnut kauaa ideoida.


Jollei jouluna ole lunta, voiko joulupukki tullakkaan? Hän ei pulkallaan pääse kulkemaan lumetonta pintaa maan..
Jollei jouluna ole lunta, kuorma-autonko lainaa hän? Vaiko lahjoineen junan tungokseen pukin luulet pyrkivän?
Mutta naapurin pieni Ville oivan aatteen keksikin:  Jospa Korvatunturille pukki ostais helikopterin!


Jos ei muuta, niin olihan tuo poni aivan syötävän söpö. 23- vuotias pieni helikopteri keräsi ihailijoita ympärilleen ja sai poseerata useammassa kuvassa. Itse suoritus nyt meni vähän ponimaisen pipariksi, mutta mitäpä pienistä! Verryttelyssä ponivanhus toimi vielä vallan mainiosti ja ohjastinkin Apoa ohjasajaen, mutta musiikin pärähtäessä päälle meinasi mennä pienellä ponilla kuppi nurin. Onnekseni vaihdoin vielä ohjasajovermeet talutusnaruun ennen rataa, sillä pikkuinen helikopteri tuntui hetkittäin lähtevän lentoon.

Varsin kivoja pätkiä tehtiin kuitenkin ja sulatettiin samassa tuomarin sydän, sillä saatiin suorituksesta hirmuisen hyviä pisteitä! Luokassa suorituksia ei kuitenkaan laitettu parhausjärjestykseen, vaan kaikki saivat huikean suloiset jouluruusukkeet.



Read More »

perjantai 2. joulukuuta 2016

Joulukalenteri #2: Kun ensilumi satoi maahan

Tänä vuonna ensilumi satoi aikaisin jo marraskuussa. Reilun viikon verran saatiin nauttia lumesta ja pikkupakkasista, kunnes sää kääntyi taas plussan puolelle. Nyt odotellaankin jälleen sormet ja varpaat ristissä, että saataisiin mahdollisimman pian taas lunta ja talvisempia maisemia.

Ensilumen kanssa ikuistettavaksi päätyi tällä kertaa Winnie, jonka tarhailurauhaa en raaskinut häiritä lähtemällä kuskaamaan ponia parempiin kuvausmaisemiin.










Read More »

Kuukauden luetuimmat

Suositut tekstit