Dancing on four legs

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Uusi hempeä ulkoasu by Graphics LF

Sain vihdoin uuden ulkoasun Graphics LF:n Idalta, joka taiteili taas odotukset ylittävän ulkoasun ilman, että osasin esittää edes kummoisia toiveita. Kunhan nyt vain joulun punainen saisi lähteä ja tilalle saataisiin jotain hieman keväisempää värimaailmaa. Muutaman kuvan laitoin sähköpostin liitteeksi, josko molemmat haflingerit näkyisivät ulkoasussa jollakin tavalla.


Uuden ulkoasun värit saavat sydämeni läikähtämään. Vähän hentoa vaaleanpunaista ja lilaa niin, ettei lopputuloksena ole kuitenkaan 15- vuotiaan Essin överi pinkki poniunelma. Asettelu hivelee myös silmää. Tuntuu, että nyt on postaukset taas paremmin esillä ilman, että ne vievät hirvittävästi tilaa.

Minä olen erittäin tyytyväinen, mitenkäs te lukijat?

1

torstai 11. toukokuuta 2017

Lainaratsuna oikea hevonen

Viime viikolla sain muutamaksi päiväksi hoitoon ystävän hevosen. "Ylle" on mukava ja turvallinen perushevonen, joka toimii kivasti kun ratsastat oikein, mutta ei varmasti toimi jos ratsastat väärin. Hirmu opettavainen tyyppi siis ja juuri oikeanlaista treeniä minulle!


Ylle on toisaalta vanha tuttu, sillä olen saanut seurailla sen elämää jo useamman vuoden vierestä. Muutaman hassun kerran olen tammalla ratsastanutkin, mutta varsinaisesti ratsastuksen suhteen hevonen on ollut ihan uusi tuttavuus. Muutamassa päivässä ehdin lähinnä huomata asioita, jotka teen Yllen kanssa väärin, mutta onnistumisen kokemuksiakin onneksi riitti.

Ystäväni Siru tuli yhtenä Ylle- päivänä tallille vaihtamaan kuulumisia ja kuvasi samassa epäoivoista räpellystäni tuon hevosen kanssa. Tuskan hiki ja turhautumisen kyyneleet eivät olleet kaukana hevosen juostessa kilometrin pitkänä ja maaten koko painollaan toiselle ohjalle, mutta sinnikkäällä työnteolla sain lopulta itseni kasaan ja sitä myötä myös hevosen. Ei mitään huippuhetkiä, mutta lopulta sentään rento ja kevyt hevonen joka oli tasaisesti molemmilla ohjilla!





Taidan toitottaa samaa asiaa joka kerta kun ratsastan oikean kokoisilla hevosilla, mutta tuo vaihtelu tekee minulle ja istunnalleni kyllä hyvää. Olen tuudittautunut turvalliseen hyvänolontunteeseen kun puksuttelen menemään pienillä ja pehmeäliikkeisillä poneilla ja yhtäkkiä olenkin aivan pulassa, kun pitäisi ratsastaa hevosen kokoista eläintä. Muutaman päivän hevosputkessa hommat alkavat jo vähän helpottua!






0

lauantai 6. toukokuuta 2017

Tynnyrin päällä on mukava istua

Viime viikolla Veikka sai läpiratsastuspäivänäni rennon sekoituksen työtä ja huvia. Laukkaradalla suoritetun alkuverryttelyn jälkeen siirryttiin kentälle jumppaamaan, mutta kiristävää nutturaa höllättiin jättämällä satula pois touhusta.

Veikan omistajat ovat kehuneet ponin pyöreää selkää ja mukavaa liikettä jo pitkään, mutta jostain syystä ilman satulaa ei ole vain tullut ratsastettua. En edes muista, koska viimeksi olisin jättänyt satulan talliin edes Winnien kanssa! Aikoinaan ratsastelin paljonkin ilman satulaa - esimerkiksi Harrin selässä taisi sen viimeisen puolen vuoden aikana olla satula alle kymmenen kertaa.



Ilman satulaa ratsastaessa koen pääseväni vaikuttamaan hevoseen istunnalla paremmin. Kun satula ei ole välissä, pääsee lähemmäs hevosta. Kääntöpuolena on kuitenkin istunnan heikkeneminen. Kun satulasta ei saa yhtään tukea, sitä lähtee ihan huomaamattaan tasapainottamaan istumista viemällä jalat eteen, kädet alas ja nojaamalla vielä taakse. Hetkittäin kun ratsastus tuntuu helpolta, on nätisti istuminenkin helppoa. Kun taas eteen tulee ongelma, tulee istumisesta aivan mahdotonta.

Veikka oli kuulemma ollut edellisenä päivänä vahva oikealta ja sama meno jatkui, kun itse kiipesin selkään. Ilmeisesti syypää oli taas oikea lapa, joka tuntuu jumiutuvan helposti. Väistöt olivat työn ja tuskan takana ja muutenkin Veikka tuntui hieman pökkelöltä. Korjattiin tuntemusta ahkeralla taivuttelulla ja siirtymisillä.





Etenkin laukkasiirtymisten myötä Veikan ratsastettavuus parani kiitettävästi. Lyhyitä pätkiä ravia ja laukkaa sekä joitakin pysähdyksiä pakottivat ponin töihin ja siirtämään painoaan takaosalle. Vähitellen poni hyväksyi tuen vasemmalla ohjalla niin, että oikeasta saattoi päästää kokonaan irti ilman, että hevosen muoto muuttui.

Intensiivisen, mutta lyhyehkön työskentelyn jälkeen ravi alkoi tuntua jo melko hyvältä! Muoto jäi vielä avoimeksi ja niska alas, mutta fiilis oli jo aivan erilainen kuin työskentelyn alussa. Tästä kun lähdetään jatkamaan työskentelyä ryhdin parantamiseksi, niin hyvä tulee!

Kuvista taas kerran iso kiitos kuuluu Moonalle!






0

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Miten menee, Winnie?

Winnie on ehtinyt asustaa maalaismaisemissa kolmisen viikkoa. Olen saanut tasaisin väliajoin ponipäivityksiä niin facebookiin kuin puhelimeenikin - Winnie on päässyt tarhaamaan laumassa suokki -Jipon ja Apo -shettiksen kanssa, ponilla on käynyt hieroja, maastoilua on harrastettu ahkerasti ja mikä uskomattominta, Winnie on valunut lauman arvojärjestyksessä Jipon alapuolelle! Tuo kovapäinen tamma väistää suomenhevosta, joka tulee hätyyttelemään blondia heinäkasalta!



Vihdoin pääsiäismaanantaina pääsin itsekin tervehtimään ponia. Siellä se hengaili tarhassa kahden ystävänsä kanssa ja näytti elämäänsä kovin tyytyväiseltä. Maalaiselämä on tehnyt tamman pääkopalle taas ihmeitä - kahden vapaapäivänkin jälkeen se on kuulemma malttanut lähteä rauhassa käyntimaastoon. Maastoon suunnattiin tänäänkin - sain vapauden valita ratsuni ja päädyin Winnieen. Kaatumisen jälkeen ei jännittänyt kiivetä tuon tamman selkään, sillä luotan siihen kyllä. Kaatuminen oli vain huonoa tuuria ja se olisi voinut sattua minkä tahansa hevosen kanssa. Hyppääminen on edelleen jännittävää, mutta Winnietä ei ole syytä jännittää.



Teimme Winnien ja Jipon kanssa vajaan tunnin käyntilenkin lähimetsissä ja hiekkateillä. Tällaisen lenkin jälkeen ei oman tallin kaupunkimaastoilua voi enää edes kutsua maastoiluksi! Lenkin aikana suurin vastaantulija taisi olla sorsa, joka lehahti pusikosta lentoon ja aiheutti reissun ainoan pienen säikähdyksen, johon Jippo taisi reagoida vielä Winnietä suuremmin. Eipä tarvinnut väistellä jalankulkijoita tai jännittää vastaan tulevia rekkoja!






Lenkin jälkeen sain lähteä hyvillä mielin kotiin. Ponista on helpompi olla erossa, kun tietää sen olevan aivan super onnellinen. Sitäpaitsi aika kuluu kuitenkin vikkelää - kohta on jo juhannus ja tuntuu siltä kuin poni ei olisi missään käynytkään.


1

Suositut tekstit

Kuukauden luetuimmat