sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Jännityksen purkua

Jatketaan vielä jauhamista kaatumisesta ihan kyllästymiseen saakka. Winnie muutti vajaa viikko kaatumisen jälkeen ja itse pidin viikon verran ratsastustaukoa aivotärähdyksen ja lihasjumien vuoksi. Ensimmäistä kertaa nurin menon jälkeen pääsin kiipeämään Veikan selkään viime maanantaina.


Moona pääsi kuvaajaksi ja henkiseksi tueksi mukaan tallireissulle. Moonan kanssa tallihommat sujuvat hirmu näppärästi; minä saan varustaa rauhassa ponia ja sillä välin kaveri siivoaa ponin karsinan orjan lailla. Toki reilukerhon nimissä sama työnjako toteutetaan toisin päin aina kun käyn vuorostani kuvaamassa Moonan ja Ministerin puuhailuja.

Suunnattiin kentälle, joka oli tällä kertaa jo paljon kuivemmassa kunnossa kuin viimeksi. Satulaan palaaminen ei tuntunut kovin kummoiselta. Ei jännitystä, vaan suoraan työntekoon. Veikka työskenteli varsin motivoituneena. Poni tuntui jo pian selkään kiipeämisen jälkeen vertyneeltä ja letkeältä. Toisin kuin yleensä, tuntui oikea kierros jopa aavistuksen helpommalta ja pehmeämmältä kuin vasen.




Mitään maailmoja räjäyttäviä tehtäviä ei tehty tälläkään kertaa. Aivan tavallista jumppaa tavoitteena saada poni takaosansa päälle ja rennoksi niskastaan. Siirtymisiä, vähän käyntiväistöjä, aika reippaasti laukkaa. Poni oli hyvä ja tuntui melko ryhdikkäältäkin lopulta.

Jotta kaatumisesta Winnien kanssa ei syntyisi estepelkoa, halusin päästä mahdollisimman pian takaisin esteille. Moona kokosi meille pikkuruisen pystyn, jotta saisin heti onnistuneita fiiliksiä hyppäämisestä, eikä päälimmäiseksi tunteeksi jäisi pelko ja jännitys. Kunhan nyt ylittäisi muutaman kerran yksittäisen esteen, niin se riittäisi. Estehommien kanssa ei ole kiire, joten aikaa on edetä oman fiiliksen mukaan.






Veikka suoriutui pienistä hypyistä ammattilaisen tavoin. Se tuli pikkuruista laukkaa kuskin nyppiessä vauhtia pois ja teki pikkuruisia hyppyjä. Reipastakin laukkaa tultiin lopulta, jolloin hypyt onnistuivat ehdottomasti paremmin, mutta itse jäädyin vain matkustamaan jäykkänä. Samanlaisesta hyväntuntuisesta ja etenevästä laukasta heitettiin Winnien kanssa ympäri. Lopetettiin onnistuneisiin hyppyihin, josita on myöhemmin taas hyvä jatkaa eteenpäin.





Read More »

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Asumusero ja kankifiilistelyä

Reilun viikon takaisesta kumoonratsastuksesta on jäljellä enää muisto. Niin poni kuin kuskikin on toipunut lihasjumeista ja mikä lohduttavinta, Winnie liikkuu puhtaasti ja on täysin oma itsensä. Säikähdyksellä siis selvittiin, kai sen saa jo uskoa! Homman käsittely jäi kuitenkin jossain määrin kesken, sillä Winnien kanssa on meneillään asumusero.


Winnie muutti suunnitelmien mukaisesti viime perjantaina Maijun mukana naapurikuntaan Maijun kouluharjoittelun perässä. Opiskelujakson jälkeen poni saa jäädä vielä laitumelle kesäkuun ajaksi, joten seuraavat pari kuukautta tulevat olemaan melko lailla vähemmän Winnie-painoitteisia. Hölmöintä tässä muutossa oli se, etten ehtinyt käydä ponin selässä ollenkaan kaatumisen jälkeen, kun me molemmat verryttelimme pois kaatumisesta tulleita lihasjumejamme.

Tarkoituksena olisi käydä kuitenkin säännöllisesti ponia moikkaamassa ja ratsastamassakin, mikäli vain saan autoa lainaan kulkemiseen tai saan järjestettyä kimppakyytiä Maijun kanssa. Ponista siis kuullaan kyllä kevään aikana, vaikka eri paikkakunnilla väliaikaisesti asummekin! Maijulta saamieni kuvaterveisten mukaan poni on tyytyväinen päästyään tarhaamaan pienessä laumassa ja maastoilemaan kunnon metsäpoluille.



Kaatumista edeltävällä viikolla pääsin fiilistelemään Winnien kanssa uutta babykankea, jossa on aikaisempaa kuolainta lyhyemmät varret. Ystäväni oli seurana tallilla ja kuvasi samalla ahkerasti melko kivasti liikkuvaa ponia. Winnie tuntui hyvältä! Vastalaukat pyörivät kivasti ja ravi oli joustavaa. Uusi kanki tuntui hyvältä ja Winniekin vaikutti siihen tyytyväiseltä. Vanhalla voidaan siis heittää vesilintua!








Read More »

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Hevoset 2017 - mitä jäi käteen?

Yhteistyössä Hevoset -messut

Takana on taas kerran onnistunut reissu Tampereen hevosmessuille. Ainakin omalla kohdallani tapahtuma on yksi kevään odotetuimmista - huulta purren sinnittelen koko alkukevään yrittäen välttää hevostarvikkeiden shoppailua, koska laaja valikoima ja hyvät tarjoukset yleensä palkitsevat vihdoin messuilla. Shoppailumahdollisuuksien lisäksi hevosmessut ovat kiva irtiotto arjesta ja tilaisuus viettää  heppakavereiden kanssa aikaa muuallakin kuin tallilla. Joka vuosi olen myös viihtynyt ohjelman merkeissä, eikä tämäkään vuosi tuottanut pettymystä.


Ohjelman osalta päivän kohokohtia minulle olivat Mikael Forsténin esteklinikka sekä Satula.comin luento satulansovituksesta. Jottei koko postaus menisi vain suosikkiohjelmien sisällön kertaamiseksi, on molemmista aiheista suunnitteilla omat käytännönläheiset postauksensa. Oppiminen kun tapahtuu kuitenkin parhaiten silloin, kun teorian vie käytäntöön ja oppimaansa pääsee kokeilemaan itse.


Suomen juhlavuoden vuoksi suomenhevonen oli messuilla vahvasti näkyvillä. Ennakkoon en ollut erityisen innoissani, sillä suomenhevonen ei varsinaisesti kuulu lempirotuihini. Yllätin kuitenkin itseni ihailemasta tuuheaharjaisia oreja useammassakin ohjelmanumerossa! Voi kunpa vain kuvauskalustoni olisi vähänkään parempi, niin olisin nauttinut tosissani kuvaamisesta.

Ponien estekilpailua olin odottanut kovasti, mutta Playsson.netin IG haastattelu osui juuri päällekkäin poniluokan kanssa. Nuorten hevosten sekä suomenhevosten luokkia ehdin kuitenkin seurata molempia hyvän aikaa.







Päivän päätteeksi jäätiin vielä seuraamaan ihastuttavia poneja! Ponien eliittinäyttelyssä ikuinen ponityttö kuolasi toinen tositaan suloisempia poneja ja toivoi voivansa viedä niistä vähintäänkin joka toisen mukanaan kotiin. Oma söpöjen ponien arviointisilmäni oli hyvin harjaantunut, sillä näyttelyn voitti oma suosikkini, kimo welsh-poniori joka esiintyi ammattimaisesti ja yleisönsä hurmaten. Tuollaisen komistuksen kun joskus saisi!

Ohjelman lomassa tuli tehtyä muutamia ostoksia, vaikkakin hieman alisuoriuduin tavoitteisiin nähden. Bongasin kivan Spooksin t-paidan ja käteen hyvän tuntuiset hanskat perus treeniin sekä kivan jännesuojasetin sivistyneen sinisen värisenä. Ostoslistalla oli myös neule tai vastaava huputon pitkähihainen, mutta sellaista en onnistunut löytämään. Lisäksi katselin uusia VG1- standardin kypäriä ensi kauden kisoja ajatellen, mutta päädyin vielä seurailemaan markkinoita ja hankkimaan uuden kypärän vasta lähempänä vuoden vaihdetta. Hölmöstipä tein, sillä tarve uudelle kypärälle syntyi jo messuja seuraavana päivänä. Messujen sovitusmahdollisuudet ja tarjoukset jäivät sitten käyttämättä! Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis tai ainakin lompakko, mutta ainakin pää on vielä ehjä. :)



Read More »

Kuukauden luetuimmat

Suositut tekstit