Dancing on four legs

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Lupa tehdä virheitä

PMMP:n Oo siellä jossain mun -biisissä kysytään kuka päättää ketä saa onnistua. Toisinaan etenkin bloggaajana tulee ajateltua asiaa toisin päin; kuka päättää ketkä saa epäonnistua? Muistan pyöritelleeni samaa kysymystä mielessäni jo ratsastuskouluaikoina, jolloin arvostelu tapahtui kentän laidalla, eikä internetissä.


Tosiasiahan on, että harvoin oppimista tapahtuu ilman virheitä.  Virheist oppii ja kokemust karttuu räppäsi myös lapsuuteni idoli Pikku G. Tuntuu, että hevospiireissä teiniräppärin viisaus on kuitenkin jäänyt monelta sisäistämättä. Aivan liian moni on oikeuttanut itsensä arvostelemaan toisten toimintaa julkisesti, koska arvostelun kohde on päättänyt osallistua virallisiin kilpailuihin tai jakanut materiaalia omasta ratsastuksestaan blogissa tai muualla internetissä. Yleinen kärkäs mielipide on, että julkisesti esiintymällä antaa muille luvan arvosteluun.

Suomessa on sananvapaus, joka tarkoittaa muun muassa vapautta ilmaista mielipiteitä. Kunnianloukkaus sen sijaan on rikos, eikä liity sananvapauteen millään lailla. Sitten on myös maalaisjärki ja hyvät tavat, joihin laki ei ketään velvoita.



Bloggaajana olen vuosien saatossa joutunut ajattelemaan yhä enemmän ja enemmän sitä, millaista materiaalia uskallan julkaista blogissa. Joitain blogeja kritisoidaan niiden kiltokuvamaisuudesta. Lukijat arvostavat rehellistä ja monipuolista sisältöä, mutta sellaista jakaessa asettaa itsensä alttiiksi negatiiviselle palautteelle. Vaikka negatiivisiin kommentteihin on monen vuoden bloggausuran aikana tottunut, eivät ne silti hyvältä tunnu. Samalla herää kysymys, miksi negatiivisiin kommentteihin pitäisi edes tottua?

Arvostelun ja rakentavan palautteen ero on valtava. Tylyttävää arvostelua on kurja ja vaikea ottaa vastaan, kun taas rakentavaa palautetta ainakin itse arvostan niin bloggajana kuin ratsastajanakin. Toki palautteella on antajan lisäksi aina myös vastaanottaja, eivätkä kaikki ole tässä taiteenlajissa yhtä taitavia kumpanakaan osapuolena. Asiantuntijalta on myös helpompi ottaa vastaan palautetta - valmentajani osaa antaa rakentavaa palautetta paremmin ratsastuksestani kuin blogini sisällöstä, kun taas blogien lukijoilta toivon arvokasta palautetta blogistani. Valmentajan suon korjaavan ratsastustani kovasanaisestikin, mutta anonyymiltä kommentoijalta samaa palautetta en toivo saavani blogin kautta.



Oppimisen kannalta virheet ovat välttämättömiä. Ilokseni voin todeta tehneeni vuosien saatossa valtavasti virheitä niin bloggaajana kuin ratsastajanakin. Osan tekemistäni virheistä olen jakanut myös blogissa ja toivon, että uskaltaisin jakaa niitä myös jatkossa, sillä oppia voi myös toisten virheistä. Onnekseni olen saanutkin blogissa pääasiassa positiivisia ja rakentavia kommentteja, mikä on motivoinut jatkamaan bloggaamista näinkin pitkään. Toiveeni hevosharrastajille niin pelipaikoilla kuin internetissä onkin armollisuus harrastuskumppaneita kohtaan - kannustus vie yhteistä harrastustamme eteenpäin tehokkaammin kuin arvostelu ja negatiivisuus.

"En epäonnistunut. Löysin 2 000 keinoa, miten hehkulamppu ei syty. Tarvitsin vain yhden keinon saadakseni sen syttymään." - Thomas Edison 



Postauksen kuvat ovat tämän viikon kevyestä läpiratsastuksesta ennen seuraavan päivän valmennusta Veikan kanssa. Kuvat ovat pikkuserkkuni Jennin käsialaa. 
1

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Eroon etupainoisuudesta puomijumpalla

Saimme Veikan kanssa Dominique Barthelaixin estevalmennuksessa kotiläksyksi tehdä laukkapuomeja, jotta Veikasta tulisi hieman terävämpi ja vähemmän etupainoinen etenkin esteiden jälkeen. Laukkapuomit jumppaavat hevosta pakottaen sen nostamaan jalkojaan ja sen myötä etuosaansa ylös. Veikalle, joka helposti vyöryy menemään etupainoisena, laukkapuomit ja jumppasarjat ovat erittäin hyvää harjoitusta!




Sain neuvoteltua Maijun seurakseni tallille kuvaamaan ja nostelemaan puomeja, jotta pääsisin työskentelemään ponin kanssa ihan kunnolla. Yksinään voi vielä tehdä joitain puomi- ja kavalettiharjoituksia, mutta hyppääminen on jo turhan työlästä puomien nostelun ja siirtelyn takia.

Rakennettiin yhteisvoimin seitsemän puomin laukkapuomisarja lävistäjälle niin, että tehtävää olisi helppo tulla kummastakin suunnasta. Lävistäjällä saatiin tehtävään hieman enemmän pituutta kuin pitkälle sivulle olisi saanut. Lisähaastetta näin asteltuun tehtävään toi myös aidan tuen puuttuminen, mikä tuli huomattua myöhemmin, kun puomit korotettiin esteiksi.




Kolmen metrin ponilaukkavälejä jouduttiin Veikalle hieman lyhentämään. Suht aktiivinen ja itse rullaava työskentelylaukka oli lopulta pituudeltaan noin 2,8 metriä. Ensimmäiset kerrat Veikkis leiskautti puomeille melko huolettomasti ja turhia tähtäilemättä, mutta muutamien toistojen jälkeen linja alkoi sujua ja puomit jäädä sopivin välimatkoin askelten väleihin.

Onnistuneiden toistojen jälkeen puomit nostettiin kannattimille niin, että saatiin aikaan kolmen esteen sarjaeste. Yhden ja kahden laukka-askeleen välit tulivat sopiviksi, kun esteiden välit laskettiin noin 3 metrin laukkaväleillä. Veikka suoritti tehtävää ongelmitta molemmista suunnista, mitä nyt estevaraston päädystä lähestyttäessä kulmassa piti oikoa mörköjen varalta. Hirveän hyvää harjoitusta herkkis-ponille siis siedätysmielessäkin!






Esteitä nostettaessa hypyt tuntuivat edelleen sujuvilta ja tehtävä ihanan helpolta. Veikkakin tuntui oikein nauttivan touhusta! Kuten edellisellä hyppykerrallakin jo totesin, Veikka on selkeästi alkanut innostua esteistä. Aikaisempi huolestuneisuus on tiessään ja poni oikein kiihdyttelee kohti esteitä, eikä malttaisi edes hidastaa tehtävän jälkeen. Ponin tekniikkakin tuntuu kehittyvän harjoituksen myötä - hetkittäin tuo näyttää ja myös tuntuu ihan kilpaponilta, eikä entiseltä tuntiponilta, joka on hädin tuskin räpeltänyt 60 cm esteistä yli.

Tällä viikolla jatketaankin treenejä vakavamman koulutuuppauksen muodossa - stay tuned!





2

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Poniratsastusta Krabin paratiisirannoilla

Kukapa ei olisi unelmoinut ratsastamisesta paratiisirannalla palmujen katveessa ja kirkkaansinisen meren aaltojen lyödessä rantaan? Minä pääsin toteuttamaan jokaisen heppatytön unelmaa Thaimaan Krabilla paikallisella ponitallilla.


Tallin nettisivut: KrabiTrek-varauspalvelu
Tallin sijainti: AoNamao, Krabi, Thaimaa
Vaelluksen kesto: 2 h
Vaelluksen hinta: 1300 BHT (=34 €), sisältäen hotellikuljetuksen
Ratsukoita vaelluksella: 1+ ohjaaja
Ratsu: "Money"

Thaimaan hevoskulttuuri eroaa länsimaisesta siinä määrin, että vaellustallia valitessa kannattaa uhrata useampi hetki taustatyölle. Vaelluksia tarjoavia talleja kannattaa ehdottomasti etsiä netistä jo ennen matkaa, eikä varata vaellusta vasta paikallisesta turisti-infosta. Esimerkiksi Tripadvisorissa on luotettavia arvosteluja muilta länsimaisilta turisteilta, joiden perusteella voi valita parhaalta vaikuttavan palveluntarjoajan tai vastaavasti välttää ne, joiden toiminta ei herätä luottamusta. Omaan valintaani vaikutti erityisesti kuvat hyvinvoivan näköisistä ja hyvässä lihavuuskunnossa olevista ratsuista.


Matkamme Krabille ajoittui sadekauden alkuun, minkä vuoksi turisteja oli liikkeellä paljon vähemmän. Tästä syystä pääsin osallistumaan vaellukselle ainoana asiakkaana. Ruuhkaisimpina turistikuukausina vaelluksilla käy tallin omistajan mukaan kymmeniä asiakkaita päivässä, mutta sadekaudella saattaa olla päiviä, jolloin ei riitä asiakkaita laisinkaan. Sadekaudesta huolimatta säät suosivat ja vaelluksen aikana saattoi kuulla vain kaukaisen ukkosen jyrinää.

Jo vaellusta varatessa minulta tiedusteltiin ratsastuskokemustani, jota varmisteltiin vielä tallille saapuessani. Sain ratsukseni hyvinvoivan näköisen pienehkön poniruunan Moneyn. Kengättömällä ponilla oli selässään joustorunkoinen vaellussatula ja suussa ihmetyksekseni vahva pelham -kuolain, jota ei onnekseni tarvinnut kuin pitää kevyellä tuntumalla. Itse sain lainaksi nahkaiset chapsit ja kypärääkin tarjottiin, mutta olin tuonut varmuudeksi oman mukanani.

 

Vaelluksen ohjaaja ratsasti edelläni ponitammalla, jolla oli suussaan tavallinen nivelkuolain. Omakin ratsuni olisi aivan varmasti ollut hallittavissa nivelellä, mutta ilmeisesti turisteille annetaan varmuudeksi kunnon norsujarru. Sääli, sillä luullakseni harva turisti kykenee ratsastamaan vahvalla kuolaimella riittävän helläkätisesti.

Lyhyehkön käyntipätkän jälkeen kohtuullisen huonoa englantia puhuva oppaani kannusti poninsa reippaaseen laukkaan suuren pusikon ympärille. Seurasin perässä ja oletin, että ennen varsinaiselle vaellukselle lähtemistä ratsastustaitoni vielä varmistettiin. Hetken kuluttua viiletettiinkin jo täyttä laukkaa pitkin loputtomalta tuntuvaa hiekkarantaa.



Noin kahden tunnin vaelluksen aikana taitoimme matkaa paljon käynnissä, mutta laukkasimme ja ravailimme sopivilla pohjilla rannassa, metsäteillä ja ruohoaukeilla. Osa matkasta ratsastettiin tien reunassa, jossa muu liikenne huomioi hevoset ehdottomasti paremmin kuin Suomessa! Oppaani selkeästi välitti hevosista ja niiden hyvinvoinnista - asvaltilla emme voisi ravata emmekä laukata, koska poneilla ei ollut kenkiä. Laukkapätkien jälkeen ponit saivat kävellä aina hyvän tovin pidemmillä ohjilla.



Vaelluksen lopulla palasimme vielä tallin läheiselle pitkälle rannalle, jota ratsastimme laukassa ainakin kilometrin verran. Muutaman reippaan laukkapätkän jälkeen kävelimme takaisin tallille, jossa ponit saivat viileän suihkun.

Ehdottomasti kokemisen arvoinen vaellus, joka lunasti odotukset!




5

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Hyvin menee mutta menköön!

Veikka on ollut oikea hyvänmielen poni! Se on tarjonnut terapiaa stressin keskelle ja toiminut pään tuuletuksessa vallan mainiosti. Se on kuljettanut kuskia metsissä ja hiekkateillä tukka hulmuten ja väläytellyt myös hyvää pätkää kentällä.



Toukokuun viimeisenä perjantaina Veikkis oli hädin tuskin ehtinyt syödä aamuheinänsä tarhassa, kun yli-innokas poniratsastaja kiskoi sen pihan puomille varustettavaksi. Aamutreeni tuntui kuitenkin sopivan meille molemmille! Ilma ei ollut vielä erityisen kuuma, joten työskentely oli ponille hieman helpompaa.

Töitä tehtiin tälläkin kertaa suunnitelmallisesti, mutta joustavasti lyhyissä pätkissä. Alkuun hyväksi havaittua jumppaa käynnissä ja sen jälkeen reipasta laukkaa kevyessä istunnassa. Hengähdystauon jälkeen ravia vähitellen kuntoon siirtymisten kautta.



Veikan kanssa työskentely lyhyissä pätkissä on tuntunut parhaalta menetelmältä. Riippuen päivästä lyhyt hyvä pätkä voi olla kolme askelta ravia tai kolme kierrosta kenttää ympäri. Vähästä kuitenkin aloitetaan ja keskitytään onnistumisiin.

Lyhyissä pätkissä työskentely on itsellenikin ratsastajana helpompaa. Kun Veikka liikkuu takajalkojensa päällä ja kevyenä kädelle puoli kierrosta ympyrällä, saa se kiitokseksi siirtyä käyntiin. Kehujen kautta onnistuneet pätkät pitenevät, eikä poni lopulta jääkkään missään vaiheessa makaamaan painavana ja etupainoisena kädelle. On huomattavasti helpompaa tehdä hyvää ravia lyhyt pätkä kuin yrittää korjata vaikeaa tilannetta ravissa kierros tolkulla.




Veikan kanssa vetokilpailu ei ole mahdollisuus, sillä helposti etupainoiseksi valahtava poni makaa halutessaan kuolaimella koko painollaan. On pakko tehdä töitä oikein ja muilla tavoin, mikä on ehdottoman hyväksi niin kuskille kuin ponillekin. Onnistumisen kokemukset ovat tämän ponin kanssa huikeita, kun ruuna väläyttelee pätkiä, jollaisiin sen ei olisi uskonut edes pystyvän! 





Veikan kanssa on työstetty koko kevään ajan paljon siirtymisiä myös askellajien sisällä. Askeleisiin on tullut joustoa ja tuntuu, että liikkeet ovat myös laajentuneet. Hetkittäin ruuna jaksaa myös kantaa niskaansa korkeammalla, eikä kynnä maata etupainoisena juosten.

Avotaivutukset ovat notkistamiseen hirmu hyviä ja Veikalle myös suhteellisen helppoja suorittaa. Usein aloitetaankin treeniä avotaivutuksilla ja väistöillä käynnissä ja myöhemmin jatketaan vielä ravissa, kun rehellinen peräänanto ja kevyt tuntuma on löytynyt.




Loppuun vielä miehinen hevosvalokuvauksen taidonnäyte! 


4

Suositut tekstit

Kuukauden luetuimmat