perjantai 16. syyskuuta 2016

Blondin kankitreenejä

Winniestä ei olekaan vähään aikaan tullut blogiin saakka kuulumisia. Tamman kanssa ollaan viikoittain treenailtu nyt pääasiassa itsenäisesti, kun tunneille ei olla aikatauluongelmien vuoksi ehditty. Torstaille oli pitkästä aikaa tunti jo sovittuna, mutta äkillisesti iskenyt kuumeflunssa pakotti perumaan suunnitelmat. Uusi yritys ensi viikolla!

Kamerani putki lähti korjaukseen tuossa viikko sitten ja edellispäivänä kävin noutamassa sen korjaamattomana - 300 euron kustannusarvio pisti niinsanotusti harmittamaan. Nyt elätellään toiveita, että jostain löytyisi vastaava putki käytettynä hieman halvemmalla.. Koska kamera on ollut poissa pelistä, olen turvautunut viimeaikoina videokameraan. Toisaalta ehkä mukavakin saada vaihtelun vuoksi videomateriaalia blogiin! Kamerakopteri odottelee myös sopivia kelejä ilmaan nostamista varten.

Winnie on kehittynyt kovaa vauhtia laidunlomansa jälkeen. Tamma on saanut voimaa ja lihasta niin, että ollaan vähitellen päästy tekemään enemmän ihan oikeita töitäkin laukassa. Vastalaukat ovat alkaneet onnistua ilman laukanvaihtoja ja laukkaa pystyy jo lyhentämään ja kokoaamaan kivastikin ilman, että poni tulee raskaaksi ohjalle tai pudottaa raville. Myös väistöjen kanssa ollaan tehty kovasti töitä. Helppoja ne eivät ole, mutta poni sentään suostuu jo astumaan ristiin!



Tavoitteena olisi päästä ponin kanssa starttaamaan ensimmäinen helppo A lokakuun koulukisoissa naapuritallilla. Kisakutsua ei ole vielä julkaistu, joten nyt vain elätellään toiveita radan suhteen. Muutama helpon A:n rata soveltuisi Winnielle, kun taas osa sisältää juuri tälle ponille niin hankalia juttuja, ettei niitä lähdetä vielä esittämään. Onhan tässä tosin vielä aikaa treenata!

Read More »

tiistai 13. syyskuuta 2016

Kisaviikonloppu, part 2: vesieste, kolmoissarja, trippeli ja kumppanit

Lauantain KaKe:n kisojen jatkoksi suunnattiin sunnuntaina Ruskolle. Tarjolla oli normaalit A2/A2 arvostelun luokat 80 cm saakka sekä haastavampi AM5 arvostelun rata, jolla sai valita korkeuden 80 ja 110 cm välillä.

Päädyin ilmoittautumaan kahteen 80 cm luokkaan, sillä haastavampi rata sisältäisi trippelin, vesiesteen, kolmoissarjan sekä paljon estetäytteitä, joissa olisi varmasti aivan riittävästi suoritettavaa 80 cm korkeudellakin. Jälkeenpäin ajateltuna juuri oikea ratkaisu! 90 korkeilla esteillä olisi tullut varmasti panikoitua ja jännitettyä enemmän.


Ruskolla radat oli mukavan haasteelliset, sopivan pituiset ja esteet monipuoliset ja kivat hypätä. Kentän pohja sen sijaan oli sateiden jäljiltä paikoittain liukas, minkä vuoksi kaarteissa piti vähän höllätä kaasusta. Ensimmäiselle radalle verryttelin tapani mukaan hyvin kevyesti; sopivasti ravia ja laukkaa kevyessä istunnassa, muutama onnistunut hyppy ja radalle. Aikataulutus oli verryttelyn suhteen hieman haastavaa, sillä kuulutukset eivät kuuluneet maneesiin saakka, eikä maneesissa ollut ketään lähettämässä ratsukoita oikeaan aikaan radalle. Lopulta poni ehti seisoskella ja kävellä ainakin kymmenisen minuuttia ennen pääsyä radalle, mikä nyt ei onneksi vaarallista ollut.

Rataan olin varsin tyytyväinen! Tällä kertaa ratsastin ponia eteen koko radan läpi ja saatiin paljon parempia lähestymisiä kuin edellisen päivän kisoissa. Ponnistuspaikat osuivat kohdilleen, hyppyihin pääsi helposti mukaan ja homma rullasi eteenpäin. Puhtaalla perus- ja uusintaradalla kivuttiin kolmannelle sijalle, josta MiniWinnie sai palkinnoksi aivan valtavan kokoisen ruusukkeen.




Koska päästiin viilettämään palkinojenjaossa täyttä laukkaa ympäri kenttää ja olin lähtövuorossa heti toisena seuraavalla radalla, jätin uusintaverryttelyn kokonaan välistä. Estekorkeus pysyi samana ja poni oli jo valmiiksi lämmin sekä tuntunut edellisellä radalla hyvältä, joten ylimääräisiä hyppyjä ei tarvittu.

Tämä rata oli haastavin kilpailurata, jota olen koko pienen ikäni aikana ratsastanut. Perusrata sisälsi 11 estettä ja 14 hyppyä, joihin kuului sarjaeste, kolmoissarja, trippeli ja vesieste. Lisäksi jokaisella esteellä oli jos jonkinlaista muuria, palikkaa ja lankkua. Erikoisesteet eivät onneksi tuottaneet MiniWinnien kanssa päänvaivaa, sillä tuo pieni kilpaponi ylittää kyllä kaikki esteet aina kyselemättä. Vesieste tosin hieman jännitti kuskia, minkä vuoksi otin varman päälle ja valitsin kahdesta vaihtoehdosta pienemmän. Nyt jälkeenpäin vähän harmittaa, etten käyttänyt hyväksi tilaisuutta hypätä noinkin pitkää vesiestettä..



Vaativammalla radalla napattiin puomi alas heti kakkosesteeltä - takajalat eivät ihan riittävästi nousseet. Matka jatkui kuitenkin hyvällä fiiliksellä ja poni suoritti mallikkaasti. Sarjaesteillä ei välit sopineet ponille mitenkään päin. Yhdelle askeleelle välit olivat liian pitkät ja kahdelle taas liian lyhyet. Ensimmäisestä sarjasta päästiin puhtaasti yli, mutta kolmoissarjalta napattiin b osalta puomi alas. Loppurata taas suoritettiin kunnialla loppuun saakka ilman kämmejä.

14 hypyn jälkeen olin oikeastaan jo ihan tyytyväinen, ettei päästy jatkamaan enää uusintaan. Olisi loppunut kuskin kunto kesken! MiniWinnien suoritukseen olin tyytyväinen - näin jälkikäteen vielä tyytyväisempi kuin kisapäivänä. Pari puomia oli harmittavaiset, mutta tällä kertaa eivät johtuneet kuskin sössimisistä. Toki olisi voinut paremminkin ratsastaa, mutta en samoissa määrin aiheuttanut ponille ongelmia kuin lauantain kisoissa. Ei huono kisapäivä!






Read More »

torstai 8. syyskuuta 2016

Älä pysähdy, jatka eteenpäin. Tee sitä mitä rakastat.

Suru ja menetyksen läpikäyminen vie aikansa. Toisinaan iskee ikävä, iltaisin ei uni tahdo tulla. Aika on paras lääke, mutta elämän jatkuminen ja rutiinit myös helpottavat. Vaikka Harri onkin poissa, ei tallirutiinit ole muuttuneet erityisen merkittävästi. Olen onnekas saadessani ratsastaa kahta hienoa ponia ja jatkaa harrastusta niiden kanssa. Ystävät tallilla ovat myös tarjonneet hevosiaan ratsastettavaksi, mikä on lämmittänyt sydäntä oikein valtavasti. Ei tarvitse jäädä tyhjän päälle ja koota itseään etsimään uutta vuokrahevosta.

Tallille on ollut myös helpompi lähteä, koska talli ei ollut "vain Harrin koti", vaan samaan aikaan myös molempien ponien kotitalli. Koti tuntuu edelleen kodilta, sieltä vain puuttuu yksi perheenjäsen. Harrin viimeisten tavaroiden pois kantaminen on venynyt... Aivan kuin Harrin lähdöstä tulisi lopullista, kun viimeisetkin riimut ja harjat lähtevät. Onneksi ei ole kiire.


Ponien kanssa hommat ovat jatkuneet kuten tähänkin asti. Pikkuponin kanssa hypättiin viikonloppuna oikein urakalla kilpailuiden merkeissä; lauantaina KaKe:n seurakisoissa ja sunnuntaina Rusko Ridingteamin kilpailuissa Ruskolla. Varsin onnistunut kisaviikonloppu takana!

Lauantain kilpailuissa oli seuraluokkia vain 80 cm saakka. Koska tavoitteena on ollut nyt hypätä pääasiassa 90 ratoja, olen pyrkinyt luopumaan 70 cm radoista kokonaan. Päädyin siis hyppäämään pelkän 80 cm ja samalla säästelemään ponia seuraavan päivän kilpailuihin. Korkeus ei enää hirvitä, mutta vain yhden radan ratsastaessa pukkaa harmitusta, jos sillä ainokaisella pääsee tekemään virheitä.



Rata lähti kivasti käyntiin, ensimmäiset kolme estettä tuntui helpoilta. Poni eteni, kuski ratsasti ja paikat osuivat hyvin. Ennen nelosestettä kuski tuudittautui onnistumisen fiilikseen ja lopetti ratsastamisen, mistä rangaistiinkin heti puomien kolinalla. Hitaalla kuskilla meni seuraavat kaksi estettä ihmetellessä elämää ja vasta parille viimeiselle esteelle tuli ratsastettua niin, että alkoi taas ponnistuspaikatkin löytyä. Poni sentään oli jokseenkin hereillä ja korjaili kuskin virheitä suorittaen esteet puhtaasti, vaikkei ponnistuspaikat löytyneetkään.

Ei nyt mikään aivan huono suoritus, mutta harmittavainen takapakki. Helppo rata, helppo estekorkeus ja kuski päätyy vain matkustamaan, vaikka kesän mittaan ratsastus on jo tuntunut varsin hyvältä. Tämän radan jälkeen ei auttanut kuin lohdutella itseään seuraavan päivän kisoilla, joissa olisi mahdollisuus korjata näitä virheitä.



Näissä kisoissa jännitti jo sen verran vähemmän, että onnistuin jopa painamaan kypäräkameran päälle ennen radan alkua. Sama setti siis kuskin näkökulmasta!

Read More »

Kuukauden luetuimmat

Suositut tekstit