Varusteurheiluksihan se meni - koulukilpailuraportti Ruskolta

Veikka raahattiin vasten tahtoaan koulukilpailuihin jo toisen kerran tänä vuonna. Odotettavat olosuhteet kilpailupäivälle olivat vähintäänkin huikaisevat; koko päiväksi oli luvattu taukoamatonta vesisadetta ja itse olin edellisenä päivänä juossut tappavat 10 kilometriä Tough Viking -kilpailussa. Aamulla varasin ylimääräisiä minuutteja aikatauluun, sillä epäilin, etten pääsisi edes sängystä ylös.

Päivä valkeni lopulta kuitenkin vain pilvisenä ja odotukset kohosivat vähitellen korkeammalle, kun totesin pystyväni kävelemään kipeistä lihaksista huolimatta. Kun Veikka oli puunattu ja letitetty kilpailukuosiin, ratsastin ponin puolentoista kilometrin matkan kilpailupaikalle kastumatta. Kilpailupäivä olisi voinut alkaa siis paljon huonomminkin!

Koska ratsastaisin Veikalla kaksi rataa, olin varautunut verryttelemään ponia melko kevyesti ensimmäiselle radalle, joka saisi itsessään toimia osana verryttelyä toista luokkaa varten. En ottanut paineita Veikan muodosta tai vetreydestä - kunhan nyt liikkuisi reippahasti eteenpäin. Ensimmäisessä luokassamme oli ratana Helppo C tutustumisluokan kouluohjelma, jonka olin päättänyt ratsastaa vain siksi, että Veikka pääsisi tutustumaan kilpailupaikkaan ennen helpon B:n rataa. Edellisissä kilpailuissa kun pisteitä söi Veikan jännittyneisyys katsomopäädyssä, jossa sitä oli mahdotonta ratsastaa rentona kulmiin saakka. 

Helppo C oli osaltamme tasaista kuraa alusta loppuun. Verryttelyn jälkeen siirryin maneesin päätyyn odottamaan lähtövuoroani ja jouduin jättämään raipan pois. Viidentoista minuutin odottelu ilman raippaa koitui kohtaloksi, eikä Veikka olisi omalla suoritusvuorollaan halunnut liikkua enää askeltakaan mihinkään suuntaan - ei edes kotiin päin. Puolivälissä rataa rauhoittelin itseäni ja puhaltelin ilmaa ulos ajatellen, että en ratsasta toista rataa tänään ollenkaan. Kunhan nyt tämän radan saisi vietyä lopputervehdykseen saakka, niin voisi painella kotiin häpeämään ja julkaista blogissa korkeintaan muutaman kuvan, joissa Veikka hämäävästi näyttää pätevältä varustuksensa vuoksi.

Vaikka Veikka liikkui hitaasti, pitkässä muodossa ja taipumatta milliäkään mihinkään suuntaan, oli suoritus kuitenkin hyvin tasainen. Yhdyin tuomarin loppukommentteihin täysin: "Tasainen rento suoritus. Laukka melko energistä, kaipaisin raviin ja käyntiin lisää energiaa. Muista asettaa/taivuttaa ympyröillä.". Jos radasta täytyy itse sanoa jotain positiivista, niin poni tosiaan oli ainakin rento. Prosentteja tästä radasta saatiin 62,5 %, mikä nyt ei ollut hävyttömän huono. Tällä tuloksella jäimme ensimmäisiksi ei-sijoittuneiksi.

Vaikka radan jälkeen harmitti vietävästi, en voinut kuitenkaan antaa itselleni lupaa antaa periksi ja lähteä luovuttajana kotiin. Hengähdystauon jälkeen suunnattiin Veikan kanssa siis takaisin verryttelyyn ja tehtiin vaadittavia korjauksia parhaamme mukaan, jotta kehtaisin viedä ponin tuomarin eteen toistamiseen. 

Vähitellen Veikkis alkoi heräillä ja hieman vertyäkkin. Mitään huippufiiliksiä poni ei tarjonnut, mutta nyt se oli jotenkuten ratsastettavissa kun lähdin suorittamaan rataa. Taipumisessa oli vielä paljon toivomisen varaa ja laukat eivät rullanneet samoin kuin hyvinä päivinä kotitreeneissä, mutta sentään Veikka kulki hetkittäin rentona ja pyöreänä niskastaan.

Eteenpäinpyrkimyksessä oli toivomisen varaa, mutta samanlaiseen epätoivoon en päässyt vajoamaan kuin edeltävällä radalla. Veikka suoritti melko täsmällisesti ja tasaisesti, vaikkakin pohkeenväistöt jäivät harmittavaisen puutteellisiksi. Ne kun olivat sujuneet kotona huomattavasti sujuvammin kuin mitä päästiin nyt tuomarille esittämään.

Lopputuloksena oli kuitenkin 60,7% ja maininta kiltistä ja tasaisesta ponista sekä siististä istunnasta, mikä lämmitti mieltä. Tavoitteet näissä kisoissa olikin saada yli 60 % tulos ja suorittaa radat rennommalla hevosella kuin edellisellä kerralla. Jospa seuraavissa kisoissa asetukset olisivat hieman paremmin kohdillaan, niin Veikka voisi suorittaa omalla tasollaan. Näissä kisoissa suurimmat onnistumiset olivat varusteurheilussa, sillä näyttihän Veikka nyt hirmuisen tyylikkäältä tummansinisessä kisalookissaan. Varusteurheilussa voi onneksi olla hyvä, vaikkei missään muussa onnistuisikaan!

Videoinnista kiitos Veikan taustajoukoille ja pätevistä kuvista aina yhtä luotettavalle hovikuvaajalle Maijulle!

1

Eroon paniikki-istunnasta

Esteet ovat lähes viikoittainen osa Winnien treenejä ja voinkin todeta olevani onnekas, kun saan jakaa estevuorot ponin omistajan kanssa. Koen päälajini olevan vahvasti kouluratsastus, mutta nautin ehdottomasti myös esteiden hyppäämisestä. Tavoitteena tällä kaudella olisikin suoriutua vielä muutamista kisoista naapuritallissa.

Edellisellä hyppykerralla kokosin simppelin neljän esteen tehtävän, josta sai aikaan helpon kahdeksan hypyn radan. Ajatuksena oli kiinnittää huomiota ratatempoisen laukan ylläpitämiseen ja ylävartalolla myötäämiseen - selkeimmät haasteet kun ovat olleet lyhyessä tai hitaassa laukassa ja tavassani jäädä hypyissä liian pystyyn varmistelemaan ponin tolpillaan pysymistä.

Verryttelyt aloitettiin hypäten kahdeksikolla ratapiirustuksen esteitä 2 ja 3. Kahdeksikon kaarilla oli hyvin aikaa ratsastaa laukan tempo tasaiseksi ja ennen esteitä jäi vielä hyvin aikaa suoristaa poni keskelle estettä. Laukka tuntui heti aktiiviselta ja Winnie eteni kivasti omalla moottorillaan. Kun laukka oli kunnossa, askeleet sopivat esteille hyvin ja hypyt olivat helppoja, minkä johdosta myös hyppyihin mukautuminen oli helppoa ja luonnollista. Istuntatreeninä parasta on juuri tällainen "aivot narikkaan" treeni, jossa ei tarvitse keskittyä liikaa tehtävän ratsastamiseen.

Verryttelyhyppyjen jälkeen hypättiin radan osia ja katsottiin kuntoon sarjaväli sekä suhteutettu väli. Sarjaväliä päädyttiin hieman pidentämään, sillä Winnie eteni niin reippaassa laukassa, että väli tuntui jäävän inan verran lyhyeksi.

Esteiden välien laskeminen ja ratsastaminen tämän tamman kanssa onkin usein varsinaista jännitysnäytelmää; mikäli poni ei etene (tai jännittävä kuski ei anna sen edetä) riittävästi, jäävät normaalit välit usein liian pitkiksi. Silloin ratsastaja saa pidättää henkeään ja tarrautua harjaan kiinni, kun Winnie tekee hassuja hyppyjä suoraan ilmaan tai vaihtoehtoisesti lähtee uhkarohkeasti hyppyyn todella kaukaa. Kun laukka taas pyörii niin kuin sen kuuluu, ei esteiden välien ratsastamisessa ole mitään ongelmaa. Lähtökohtaisesti Winnielle rakennetaankin "hieman pitkät välit", jotta me molemmat kuskit Maijun kanssa oppisimme ratsastamaan ponia rohkeammin eteen.

Kun palikat alkoivat olla kohdillaan ja radan osat sujuivat ongelmitta, ratsastin radan muutaman kerran läpi. Paikoin Winnie tuntui laukkaavan liiankin reippaasti, mutta todellisuudessa ulkopuolisen silmään meno olisi luultavimmin näyttänyt juuri sopivalta. Winnie oli tehtävistään innoissaan ja hyppäsi hyviä hyppyjä. Radan ratsastus oli sujuvaa ja tuntui yllättävän helpolta! Laukatkin vaihtuivat lähes joka kerta esteen päällä oikein ja itse en kokenut istuntapaniikkeja. Kehityssuunta näyttää siis juuri oikealta!

0

Life goals: [x] Ride a unicorn

Aamujen viiletessä ja lehtien vähitellen vaihtaessa väriä on hyvä aika suunnata katse vielä menneeseen kesään ja sen lämpöön ennen kuin ryhtyy odottelemaan tulevaa talvea. Ainakaan täällä Turussa kesä ei ollut kovin kummoinen, mutta muutamia yksittäisiä aurinkoisia ja lämpimiä päiviä täälläkin riitti. Yhtenä loppukesän kauniista kesäilloista toteutimme Maijun kanssa kahden (a)ikuisen ponitytön vakavasti otettavan teemakuvauksen. Winniestä oli saatava vakavasti otettava yksisarvinen!

Yhdessä illassa syntyi styroksista, hopeanauhasta ja glitteristä ponille erityisen hieno sarvi. Tallilla suunnattiin vielä pöpelikköön keräämään kukkia, joista taiteiltiin kukkaseppele ja pieniä kukkanippuja Winnien harjaan kiinnitettäviksi. Jotta homma olisi riittävän tosissaan toteutettu, värvättiin mukaan vielä yksi pahaa-aavistamaton ponityttö puhaltamaan saippuakuplia ja heijastamaan valoa foliolla.

Saippuakuplat eivät oikein tahtoneet leijailla oikeaan suuntaan eikä poni olisi malttanut seisoa metsässä itikoiden syötävänä. Haasteista huolimatta saatiin kuitenkin aikaiseksi yllättävänkin kivoja kuvia! Yksisarvisen selässä istuessa sitä kummallisesti näyttää taas 15-vuotiaalta, mutta eipä tällaisten ponien kanssa voi ikinä kasvaa täysin aikuiseksi.

Kaikki postauksen kuvat ovat Maijun käsialaa. Kuvia Maijusta ja Winniestä ilmaantunee jossain vaiheessa Maijun omaan blogiin ihasteltaviksi. :)

4

Siirtymisillä voimaa takajalkoihin ja ryhtiä työskentelyyn

Postaus toteutettu yhteistyössä Essi L Dressagen kanssa.

Winnien kanssa on viimeaikoina sujunut valmennuksissa hieman vaihtelevasti, mutta yleinen kehityssuunta on ollut selkeästi nousujohteinen. Siinä missä valmentajani kuvailee valmennus- ja ratsutustavoitteekseen ratsastettavuudeltaan mahdollisimman miellyttävän hevosen, on ainakin Winnien kohdalla toimittu juuri luvatun tavoitteen mukaisesti.

Elokuisessa valmennuksessa Winnien eteenpäinpyrkimys työstettiin kuntoon ensimmäisenä. Poni oli ollut edellisillä ratsastuskerroilla varsin hyvän tuntuinen, mutta nyt vauhtiin pääseminen tuntui hankalalta. Tehtävä tehtiin riittävän yksinkertaiseksi niin, että sen päämäärään pääseminen olisi mahdollisimman helppoa. Eteenpäinpyrkimystä haettiin lävistäjäkahdeksikolla ratsastaen lävistäjät reippaasti eteen ja pyrkien kaarteissa sekä taivuttamaan kevyesti että ylläpitämään ravin aktiivisuus. Montaa toistoa ei tarvittukaan, kun Winnie alkoi liikkua omalla moottorilla ja samalla notkistaa selkäänsä ja niskaansa.

Alussa muoto saa olla vapaa, kunhan poni vain tepastelee aktiivisesti eteenpäin. Vähitellen poni tulisi kuitenkin kuolaintuntumalle. 

Muoto on vielä pitkä ja avoin, niska on alhaalla. Poni asettuu jo kaarevalla uralla ja liike kulkee selän läpi.

Takajalat polkevat jo aktiivisesti alle ja niska on noussut ryhdikkäästi ylös. 

Lävistäjällä liike etenee jo hyvin ja Winnie liikkuu omalla moottorilla. Poni ravaa takaosastaan kohti kuolaintuntumaa.

Laukkaa aktivoitiin uralla ratsastaen. Pitkät sivut edettiin reippaammassa temmossa ja lyhyillä sivuilla taas huolehdittiin aktiivisuuden säilymisestä ja taipumisesta sisäpohkeen ympäri. Laukassa Winnie notkistuikin yllättävän nopeasti siihen nähden, että viimeaikoina laukka on ollut ehdottomasti haasteellisin askellaji. Suoruus löytyi melko nopeasti ja poni vaikutti tyytyväiseltä.

Takajalat eivät polje vielä erityisen syvälle rungon alle ja Winnie on hieman jännittynyt niskastaan. 

Liike kulkee jo paremmin selän läpi ja poni on pehmeästi kuolaintuntumalla. Niska on rento ja takaosa aktiivisempi.

Hengähdystauolla päästiin toteamaan, että ponin ratsastettavuus alkaa olla kunnossa ja ollaan valmiita siirtymään päivän tehtävään. Koska laukka on ollut haasteellista, siihen pureuduttiin tässäkin valmennuksessa. Tehtävänä oli ratsastaa ympyräkahdeksikkoa tehden keskelle laukanvaihto ravin kautta. Ennen siirtymistä laukasta raviin laukkaa tulisi saada lyhyemmäksi ja hevosta istumaan enemmän takaosalleen, jotta olisi mahdollista saada aikaiseksi hallittu ja siisti siirtyminen. Ravi taas pitäisi saada kuntoon ennen uutta laukannostoa.

Tämä oli taas yksi sellaisista tehtävistä, jotka sopivat minulle erityisen hyvin. Tehtävän aikana pääsin ratsastamaan puolikkaan ympyrän hieman reippaammin eteenpäin ja valmistautumaan taas toisella puolikkaalla tehtävään laukanvaihtoon, jolla joutuisin ratsastamaan jokaisen askeleen ja keskittymään ahkerasti, jotta voisin onnistua.

Alku oli hankalaa, kuten arvata saattoikin. Winnie ei ollut riittävän hyvin avuilla, vaan pääsi juoksemaan altani ja tipahtamaan hallitsemattomasti raviin, kun vasta yritin lyhentää laukkaa. Sain ohjeeksi tukea paremmin pohkeella ja aktivoida laukkaa äänellä ja kevyillä raipan kosketuksilla samalla, kun hidastaisin laukkaa istunnalla ja pidätteillä. Oikeassa laukassa tehtävä oli selkeästi vaikeampaa, vaikka oikea laukka tuntui kuitenkin rullaavan paremmin kuin vasen.

Paino ei ollut riittävästi takaosalla siirtymisessä, jolloin poni pääsi putoamaan etupainoisena hallitsemattomaan raviin.

Lyhyen ravipätkän jälkeen uusi laukannosto onnistui kuitenkin sujuvasti ja täsmällisesti.

Laukan jälkeinen ravi ei kulkenut rennosti selän läpi... 

...minkä vuoksi myöskään laukannostossa poni ei ollut pehmeä niskastaan.

Kun homma alkoi vähitellen sujua ja saatiin aikaiseksi siistejä siirtymisiä niin laukasta raviin kuin ravista laukkaankin, jätettiin siirtyminen tehtävästä pois. Ympyräkahdeksikon keskelle tehtiin edelleen siirtyminen hitaampaan laukkaan, mutta ennen kuin Winnie ehti tulla raviin, ratsastettiinkin laukkaa ympyrällä eteenpäin. Satunnaisesti tehtiin siirtymisiä raviin saakka ja vaihdettiin kahdeksikolla suuntaa, jolloin Winnie ei osannut ennakoida tehtävää, vaan joutui tosissaan olemaan kuulolla. Myös itse jouduin tsemppaamaan ja keskittymään tässä tehtävässä.

Onnistuneiden laukkahommien jälkeen lyhenneltiin ja pidennettiin vielä ravia, joka tuntui superhyvältä! Winnie oli rennon letkeä ja miellyttämishaluinen. Tamma ravasi kevyestä pohkeesta eteen ja kokosi liikettä pienillä pidätteillä. Niskastaan Winnie pysyi koko ajan pehmeänä, mikä ei ole aina itsestäänselvyys! Tätä ravia fiilistellessä heräsi taas pieni toivo siitä, että poni voisi esittää tällaista liikettä myös kisakentillä jonain kauniina päivänä. Sitä päivää jäämme odottelemaan..

Postauksen kuvista kiitos kuuluu Jennalle!

2