Estekaluston ulkoistusta

Viime viikon Winnie-päivistä toinen oli estepäivä. Tuntia en saanut sovittua, mutta kaverin sain sentään apukäsiksi mukaan. Raahattiin estekalustoa kentälle sen verran, että saatiin neljän esteen tehtävä rakennettua. Olikin ihana päästä pitkästä aikaan rakentamaan esteitä niin, ettei tarvitse sijoittaa kaikkia sumppuun keskelle maneesia, jotta esteille olisi tilaa lähestyä. Kenttä kun on huomattavasti suurempi kuin meidän halli!

Jottei homma olisi mennyt ihan vain ratsasteluksi, rakensin suhteutettuja linjoja, joille voisi ratsastaa niin suoralla kuin kaarevallakin uralla. Laukkaakin pitäisi säädellä, jotta askeleet osuisivat esteille sopivasti. Laskinpa myös tarkoituksella ihan himpun verran pitkät välit, jotta joutuisin ratsastamaan Winnietä eteen esteiden väleissä - jännityksissäni kun jään kovin mieluusti jäkittämään pystyyn jalustimille ja pitämään vastaan niin, että ponin laukka lyhenee sellaiseksi, ettei hyppäämisestä tule enää yhtikäs mitään.

Päivä oli hirvittävän tuulinen ja tuntui, että joka puolella vain rämisi ja lepatti jotakin. Lisäksi joutuisin ratsastamaan vasta toista kertaa ulkokentällä tänä keväänä ja vielä hyppäämään ensimmäistä kertaa sairasloman jälkeen. Kaiken lisäksi kentällä oli vielä toinen hevonenkin. Olin varma, että Winnie keksisi jotakin tyhmää. Se kilahtaisi, pukittaisi, säikkyisi tai keksisi jotain muuta yhtä hienoa. Mahtavat lähtökohdat hyppäämiselle!

Sain verrytellä ponia ravissa, laukassa ja pienillä esteillä varmaan puolisen tuntia ennen kuin vähitellen uskoin, ettei tarvitsisi enää jännittää. Poni ei aikonut tehdä tyhmyyksiä, se työskenteli hyvällä fiiliksellä ja nautti hyppäämisestä! Homman sujuessa vaikeutettiin ja pidennettiin tehtäviä ja nostettiin esteitä. Homma sujui edelleen mallikkaasti ja helpon tuntuisesti.

Muutamalla viimeisimmällä hyppykerralla olen ratsastanut selkeästi lyhyemmillä jalustimilla, mikä on ollut aivan voittamaton ratkaisu tällä ponilla hypätessä. Koko homma on alkanut tuntua paljon helpommalta, kun saan enemmän tukea jalustimesta ja satulasta!

Lopulta hyppäsin hieman pidempää tehtävää noin 80 cm korkeudella hakien fiilistä ja sujuvuutta tulevia kisoja ajatellen - tarkoituksena olisi hypätä naapuritallin kisoissa kevään ensimmäinen 80 cm luokka viikon kuluttua. Mikäli vain homma sujuu ilman suurempaa draamaa, voisi tavoitteet seuraaviin kilpailuihin asettaa jo 90 cm luokkaan. Korkeus tuskin tulee olemaan ongelma, siitä Winnie vakuutti suorittamalla lyhyempiä tehtäviä 90-100 cm esteillä kuskin lähinnä pitäen harjasta kiinni ja toivoen parasta.