Talviurheilua parhaimmillaan

Mini-Winnie on maailman hienoin monitoimiponi! Toimisi varmasti loistavasti lasten ponina, kun kerran selviytyy ihan aikuisenkin leluna. Pieneltä ja viattomalta ponilta ei edes kysytty mielipidettä valjaisiin tai pulkkaan, vaan vastuuttomat aikuiset (minä!) pistivät ponille valjaat niskaan ja pulkan perään. Ei muuta kuin liikkeelle ja ihmettelemään, miten poni hommaan suhtautuu.

Kaikki meni niin kuin odottaa saattoikin; maailman kiltein ja lunkein poni pyöräytti kerran korviaan takana suhisevan pulkan suuntaan ja kiskoi tyytyväisenä menemään. Ei hyppyjä, ei loikkia, ei kiihtymistä. Pulkkaratsastusta kuin vanhalta konkarilta! Poni sai vahvistella peppulihaksiaan vetotreenillä käynnissä ja ravissa, jonka jälkeen käytiin vielä pyörähtämässä pellolla ilman pulkkaa.

Melko vakavasti alkaa näyttää siltä, että tämän talven talviurheilu oli tältä osin tässä. Nyt vettä on tullut taivaan täydeltä ja sohjoksi muuttunut lumi sulaa pois kovaa vauhtia. Sääennusteetkin lupaa vain lisää sadetta ja plussakelejä. Satunnaisesti käydään pakkasella, mutta se tietää vain peilijäätä jokapuolelle. Isosti kyllä harmittaa, jos ei enää saada pakkasia ja kunnolla lunta!

2

Vuoden ensimmäisessä Vaurion valmennuksessa

Kuten olin Harrille luvannut, se sai edelleen viettää varhaiseläkepäiviään, kun Ville Vaurio aloitti taas kuukausittaiset valmennukset tallillamme. Ilokseni pääsin kuitenkin osallistumaan valmennukseen mini-Winniellä, jonka kunnon arvioin olevan jo sen verran hyvä, että se kevyestä valmennustunnista selviäisi.

Saatiin aikaan huippu ryhmäjako ja päästiin samaan ryhmään Maijun ja Winnien kanssa. Kaksi pientä ponitammaa sopi samalle tunnille kuin nakutettu! Ponit ovat suunnilleen yhtä nopeita liikkujia ja suorittavat tällä hetkellä melko samantasoisia tehtäviä.

Ensimmäisellä valmennustunnilla tehtiin hyvin perusjuttuja; pääty-ympyröitä ja kulmia alkuun, laukkaa pääty-ympyrällä ja myöhemmin käynnissä ja ravissa voltteja pitkille sivuille. Näillä tehtävillä kartoitettiin mainiosti tilannetta, missä molemmat ratsastajat menevät poniensa kanssa; mini-Winnien toispuolisuus ja takaosan heikkous tulivat esille ja pääsimmekin pureutumaan näiden heikkouksien työstämiseen.

Vähitellen olen ryhtynyt ratsastamaan pikku Winnietä tavoitteellisemmin ja vaativammin; sen kunto ei ole huipussaan, mutta kohentunut koko ajan. Uskallan vaatia työskentelyä jo pidempiä ja pidempiä jaksoja unohtamatta kuitenkaan kävelytaukoja. Tahdikkuutta, tasaisuutta ja pehmeyttä vaatiessa esiin on noussut ponin toispuolisuus vasemmalle; poni on hieman venkula ja mieluusti jää kiinni vasempaan ohjaan ja kuuroutuu vasemmalle pohkeelle. Valmennuksessa sain ohjeeksi ratsastaa vain entistäkin vahvemmin vasemmalla pohkeella; kun pohkeen saa läpi, alkaa poni vähitellen pehmetä ohjallekin.

Pikkuponi jaksoi suorittaa hirmu hienosti ja lopputunnista se liikkuikin jo aivan eri tavalla kuin alussa. Pikku-Winnie sai paljon kehuja tahdikkaasta ravistaan ja laadukkaasta laukasta. Kunhan vain jaksaa tehdä töitä ja kohottaa ponin kuntoa, voi tästä tulla todella hieno!

8

Villiponi ja vanha valkoinen

Nyt harmittaa, että oma kuvauskalusto ei ole kunnossa. Putki sanoi itsensä irti ja odottelee, että ehtisin joku arkipäivä käydä viemässä sen korjattavaksi. Onneksi sain sentään väliaikaisesti isältä lainaan toisen putken, joka tosin ei aivan palvele liikkuvia hevosia kuvatessa. Zoomi ei meinaa riittää alkuunkaan, mutta eipä nyt sentään tarvitse ihan kuvattomia postauksia kirjoitella. 

Pikkuponi pääsi aikaisemmin tällä viikolla vapaaksi kentälle juoksentelemaan. Vauhtia muuten riitti! Oletin ponin vain ravailevan ja korkeintaan rauhallisesti laukkailevan, mutta vauhtiin päästyään tuo ei meinannut pysähtyä ollenkaan. Taisi olla kivaa!

Poni on siis saanut pitää hauskaa, mutta toki se on myös liikkunut ihan töitä tehden. Olen ehtinyt ratsastella pientä ystävää pari - kolme kertaa viikossa, mikä on tuntunut tuottavan myös tulosta. Kunto kasvaa vähitellen ja tuntuma kevenee, kun Winnie jaksaa paremmin kantaa itsensä ja liikkua hetkittäin paremmin takaosansa päällä. Pienin askelin ollaan edetty ja puuhailtu monipuolisesti; välillä käydään pellolla rallittelemassa, välillä pitkillä maastokävelyillä ja välillä taas treenataan ihan koulukiemuroita. 

Nyt lauantaina osallistuttiin Ville Vaurion kouluvalmennukseen ja poni jaksoi melko hyvin suorittaa koko tunnin tehtävät. Ensimmäisiin koulukilpailuihin olisi aikaa muutama viikko, jonka aikana saadaan toivottavasti palikoita vielä loksahtelemaan paikoilleen.

Harri on saanut nauttia lumesta ja talvesta yllin kyllin. Koulukiemuroita ollaan väännetty vain kerran- pari viikossa ja muuten ollaan keskitytty hauskanpitoon. Ollaan ralliteltu pellolla, käyty pitkillä maastolenkeillä, treenattu vähän temppuja ja leikitty lumisella kentällä vapaana. Meillä on ollut hauskempaa kuin pitkään, pitkään aikaan! Nyt ei tarvitse suoriutua eikä treenata ja olla päivä päivältä parempi - nyt saadaan vain leikkiä ja puuhastella ilman kilpailutavoitteita.

3

Kultainen talviponi

Kävin tuossa viikonloppuna moikkaamassa Aksu-ponia ensimmäisen kerran useampaan kuukauteen. Poni on parannellut vanhaa auennutta arpeaan, joka onkin osoittautunut kinkkisemmäksi kursia takaisin kokoon. Tämän vuoksi on hyppääminen ollut kielletyllä listalla, enkä ponin estekuskina ole näinollen käynyt ponia ratsastamassa. Perheponin virkaa kun Aksu kerran toimittaa, niin eipä minun olisi ollut tarkoituksenmukaistakaan käydä vain tasaisella ponia ratsastelemassa. Toki olisi pitänyt saada aikaiseksi käydä ponia moikkaamassa jo kauan sitten, mutta kaipa sitä voi syyttää omia kiireitään töiden ja muiden ratsastettavien hevosten vuoksi...

Joka tapauksessa oli ihanaa käydä räpsimässä kullankeltaisesta ponista talvisia kuvia ja istuutua hetkeksi pörröiseen selkään fiilistelemään hyvää ravia. :)

10

Talven ihmemaa

Talvi on tosissaan täällä! Voi miten voikaan pieni ihminen iloita paksusta kerroksesta pakkaslunta. Kylmyyskään ei enää tunnu missään, kun taivaalta leijailee suuria hiutaleita peittämään maata ja koristamaan puiden oksia. Näillä keleillä ei millään malta vääntää koulukuvioita maneesissa, vaan on päästävä peuhaamaan lumessa!

Onnekseni Harri on kanssani yhtä mieltä lumisten päivien ohjelmasta; pellolle viilettämään eikä jarrua tarvita! Tällä kertaa lumileikkejä pääsi kuvaamaan pikkuserkkuni Jenni, joka saikin otettua taas aivan huikeita kuvia. :)

Sain vihdoin myös itse aikaiseksi ladata Lightroom -kuvankäsittelyohjelman ilmaisen kokeiluversion, jolla käsittelin kuvia kokeilumielessä. Pakko kyllä saada tuo ohjelma pysyvästi käyttöön, ei tällaisen ohjelman jälkeen tule kuin paha mieli muilla ohjelmilla räpeltämisestä.

17

Kenttä on ratsastuskunnossa!

Vihdoin ja viimein tänne eteläänkin on saatu lunta! Ei nyt mitään ihan hirveitä määriä, mutta lunta kuitenkin. Samalla pakkaset ovat laskeneet 20-30 asteen hujakoilta kymmenen pintaan, minkä vuoksi on tullut vedettyä jalkaan ensimmäistä kertaa moneen viikkoon ratsastushousut toppahousujen sijaan. Pakkaslunta on pyryttänyt sen verran, että kenttä on lumivaipan myötä taas mainiosti ratsastuskunnossa. Tottahan koskemattomalle hangelle oli päästävä tekemään jälkiä, kun Moona vaivautui torstaina kuvaamaan puuhastelujani Winnien kanssa.

Poni oli ulkoilmassa treenaamisesta niin innoissaan, että pinkoi aluksi pitkään menemään kuin mikäkin pikahiihtäjä. Vähän oli jarru kadoksissa, mutta ratti sentään toimi ja kaikki neljä jalkaa pysyivät maan kamaralla. Eipä tullut ihmeitä tehtyä, vaan ainoastaan keskityttyä tempon hidastumiseen ja ponin rentoutumiseen. Ympyrä sinne, toinen tänne. Joitain siirtymisiä, taivuttelua ja asettelua.

Uutuudenviehätys kaikkosi melko nopeasti ja tamma tyytyi kiertämään kenttää siinä missä maneesiakin. Ensimmäiset laukkapätkät olivat pinkeitä, mutta pyöreämpää ja rennompaakin laukkaa oli lopulta tarjolla. Tyytyväisenä saatiin varmasti kumpainenkin poistua kentältä!

Kiitos Moona kuvista!

9