keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Sujuvia ratoja Raisiossa

Sunnuntaina suunnattiin vanhan tallikaverin, St Lo:n mistajan Aleksandran kanssa Raisioon Alvan tallille 1-tason estekarkeloihin. Lo muutti keväällä omistajansa kanssa lyhyemmän kotimatkan päähän, mutta onnekseni oltiin MiniWinnien kanssa tervetulleita traikun kyytiin matkan varrelta. Loppukeväälle onkin suunnitteilla useammat kisareissut näiden kavereiden kanssa, mikäli pikkuponi ei ole ehtinyt mennä kaupaksi!

Täytyy kyllä ylistää taas ponin käsiteltävyyttä; traileri kaarsi pihaan, lastaussilta avattiin ja poni käveli kyselemättä löysän narun perässä suoraan koppiin ja ryhtyi tyytyväisenä syömään heinää vieraan hevosen vieressä. Kisapaikalle saavuttuamme kaverukset seisoivat trailerissa hipihiljaa meidän maksaessa lähtömaksuja ja tutustuessa rataan jalan.

© Vilma Suojanen


Ehdittiin paikalle lopulta hyvissä ajoin, vaikka pelkäsimme olevamme pahasti myöhässä. Radankävelyn jälkeen saikin jo suunnata varustamaan hevosia ja siirtyä verryttelyalueelle. Verkkasin Winnietä 70 cm luokkaan hyvin säästeliäästi; kävelin pitkähköt alkukäynnit ja lämmittelin ravissa ja laukassa vain sen verran kuin oli pakko. Otin kaksi hyppyä pystylle ja yhden okserille ja se riitti. Poni teki hyvät hypyt ja oli valmis radalle.

Rata oli kaikin puolin sujuva. Poni pysyi tasaisessa reippaassa laukassa, lähestyi esteitä hyvin ja teki hyviä hyppyjä hyvistä paikoista. Ratsastaminen tuntui helpolta; ei tarvinnut varmistella, ei patistella eikä säätää. Riitti kun aktivoi pohkeella ja näytti suuntaa seuraavalle esteelle.

Winnie suoritti puhtaan radan ja A1.0 arvostelulla ansaitsi itselleen ruusukkeen.






© Vilma Suojanen

© Vilma Suojanen




Täytyy myöntää, että itseäni himpun verran jännitti 80 cm rata. Hyppäsinhän minä vallan 80 ja 85 m luokkia Aksun kanssa koko viime kauden, mutta poni oli ainakin viisi senttiä korkeampi ja paljon isomman oloinen joka suunnassa. Nyt tuntui, että esteet ovat ponin kokoon nähden hirmu isoja. Hyvällä fiiliksellä ja luottavaisin mielin lähdettiin kuitenkin radalle ja poni todisti jännityksen aivan turhaksi; korkeus ei todellakaan ollut mikään ongelma! Reipas rata ja sujuvia hyppyjä, harmittavaisesti myös yksi pudotus, kun en ratsastanut askeleita riittävän hyvin okserille suhteutetulla linjalla.

Pudotuksesta sain kuitenkin syyttää vain itseäni, joten ponin osalta sain olla enemmän kuin tyytyväinen rataan. Tämä on kyllä ihan voittamaton kisaponi - niin varma ja stressitön! Tämän tamman kanssa kilpaileminen on oikeasti huoletonta ja hauskaa. Loppukevään aikana suunnitelmissa onkin muutamat estekisat sekä mahdollisesti myös parit koulukisat. Joskos päästäisiin tekemään vielä lisää hyviä 80 cm ratoja ja starttaamaan myös helppoa B:tä.

Postauksen kuvista valtava kiitos Maijulle ja Vilmalle, sekä videoinnista Johannelle!





© Vilma Suojanen

4 kommenttia

  1. Todella kiva postaus ja ihania kuvia. Hienosti te menette. Mini W on niin hieno.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tämä poni on kyllä täyttä kultaa. :)

      Poista
  2. onko sulla uusi kisatakki? mistä se on? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No olitpas tarkkasilmäinen, kyllä vain! Tämä on Hööksiltä, halusin sinisen takin rinnalle myös mustan vaihtoehdon. :) Musta mulla olikin jo aikaisemmin, mutta se oli himpun verran turhan väljä, halusin istuvamman.

      Poista

Kommenttisi tulee näkyviin vasta kun olen hyväksynyt sen, älä siis suotta kirjoita kommenttiasi moneen kertaan! :)
Huomaathan, etten julkaise asiattomia tai arvostelevia kommentteja; opettajat ja valmentajat hoitavat ratsastukseni korjaamisen.

Suositut tekstit

Kuukauden luetuimmat