sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Itsetunnonkohotus.


Tuntuuko sinusta, ettet osaa laisinkaan ratsastaa? Kätesi heiluvat sinne tänne, ohjat valuvat sormiesi lävitse, takapuolesi seilaa puolelta toiselle ja polvet vääntyvät väkisin koukkuun samalla, kun selkärankasi muoto muistuttaa enemmän kananmunaa kuin suoraa. Ei hätää, ongelmaasi on ratkaisu! Seuraavan videon katsomalla voit taas todeta, että on sinuakin epätoivoisempia ratsastajia; on muitakin, joilla ei vain aina suju! Ota siis mukava asento ja tarvittaessa avaa vaikkapa hevosihmisten rakastama sivusto hevostalli.net uudelle välilehdelle. Voit perustaa aiheesta vaikka keskustelun ja saada tukea muilta hevosihmisiltä videon kauhisteluun. Kaiken tämän jälkeen tunnet olevasi taas hivenen parempi ratsastaja kuin muut!



Todettakoon siis, etten todellakaan osaa ratsastaa Taavia vielä, enkä varmasti vielä lähitulevaisuudessakaan. Luulenpa, että saadaan rauhassa odotella seuraavaa jääkautta, ennenkuin tuollainen ihme pääsee tapahtumaan. Olen ratsastellut Taavia nyt ihan yksikseni ja pätkittäin on tuntunut, että hevonen liikkuu ihan hyvin. Uskaltauduin siis päästämään Moonan kentän laidalle kuvaamaan, mutta tottakai hevonen tuolloin juoksi pää pilvissä ja takajalat tallissa, kun itse hytkyin kyydissä.

Alussa Taavi liikkui hetkittäin varsin kivasti ja samoin aivan lopuksi, kun Moona oli jo ehtinyt lähteä. Tuntuu, että oma keskittymiseni oli aivan tiessään, kun odotin hevosen pelästyvän varmaan kolmenkymmenen mopon ja mopoauton laumaa viereisellä areenan pihalla. Taavi oli kuitenkin fiksu ja mennä puksutti rauhassa eteenpäin, vaikka alussa istuinkin sen selässä lähinnä rautakangen oloisena.. Jossain vaiheessa aloin kai vain yrittää liikaa, eikä mistään tullut enää mitään. Itse rauhoituin tosiaan vasta kaverin lähdettyä, jolloin saatiinkin joitain ihan siedettäviä ravipätkiä. Niin, seli seli, pic or didn't happen!

Pitäisi yrittää päästä koulutunnille tuon kanssa, niin saisi jonkun vähän korjaamaan niitä hurjia virheitä mitä ratsastaessa teen. Tuntuu, etten osaa enää edes istua oikein päin hevosen selässä. Kaikki, mikä toimi Winniellä, ei todellakaan toimi missään määrin Taavilla. Eniten harmittaa, että tiedän Taavin olevan todella taitava ja hieno, mutta en vain vielä saa sitä osaamista ulos tuosta hevosesta.





















6

perjantai 28. kesäkuuta 2013

I'm glad you have been my friend

This is where the chapter ends
A new one now begins
The time has come for letting go
The hardest part is when you know
All of these years - When we were here
Are ending, but I'll always remember


We have had the time of our lives
Now the page is turned
The stories we will write
We have had the time of our lives
And I will not forget
The faces left behind
It's hard to walk away
From the best of days
But if it has to end 
I'm glad you have been my friend
In the time of our lives

Sanotaan, että aika parantaa haavat. Jos se on totta, tulen tarvitsemaan vielä paljon, paljon aikaa. Tuntuu, että ikävä on vain päivä päivältä suurempi ja joka kerta ponin kuvia nähdessä tulee entistä pahempi mieli. Meillä oli jotain niin hienoa, jotain mitä en tule ikinä enää saamaan, kokemaan ja tuntemaan uudestaan. Kaikesta huolimatta olen hurjan iloinen ja kiitollinen siitä, että sain saavuttaa Winnien luottamuksen ja ystävystyä siihen muutaman vuoden ajaksi. Ja niinhän sanotaan, ettei ystävyys lopu koskaan, vaan välimatkasta huolimatta parhaita ystäviä kannetaan aina mukana sydämessä.


18

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Tässä on Taavi.


Tämä kaveri on harrastuskumppanini ainakin tämän kesän ajan, heinäkuun loppuun saakka. Taavia, samoin kuin toista pienempää ponia, tarjottiin mulle vuokralle ennen kuin ehdin oikeastaan edes kysellä mistään vuokrahevosta. Taavia ratsastelen nyt muutaman kerran viikossa ja tarkoitus olisi päästä jossain vaiheessa jollain tunnillakin ehkä käymään.
Tämä ruuna oli mulle entuudestaan tuttu siinä määrin, että olen nakellut sille iltaheiniä silloin tällöin ja ratsastellut samaan aikaan maneesissa. Taavi asuu siis Kartanolla, jossa Winniekin oli mulla puoli vuotta. Erityisen mukavaa onkin, että sain palata tuttuun talliin, jossa on tuttuja ihmisiä. :) Tänne minun olikin niin kova ikävä!

Kuten kuvista näkyy, Taavi on Winnieen verrattuna aivan valtava. Ei järin suuri hevoseksi, mutta minun mittapuullani hirvittävän iso. Ratsastuksen suhteen on tuntunut siis vähän samalta, kuin olisi vaihtanut mopon kaksoisperävaunulliseen rekkaan; yritä siinä sitten ohjata ja peruuttaa. Pikkuhiljaa alkaa tämän hevosen käyttöohjeet tulla tutuksi, mutta kyllä tekemistä riittää varmasti koko kesäksi, että opin ratsastamaan Taavia oikein. Onneksi ruuna on hurjan kärsivällinen, rauhallinen ja anteeksiantavainen. Tämän kanssa ei tarvitse turhia jännitellä, vaan huoletta uskaltaa lähteä vaikka pellolle laukkailemaan. Hurjan symppis herrasmies siis kyseessä!


Nenna oli seuranani tallilla lauantaina ja räpsi taas hurjan kivoja kuvia. Hevonen nyt ei kummoisesti kulkenut, mutta olin tyytyväinen siihen, että se liikkui reippaasti eteen ja oli suhteellisen rento. Kun nyt hoidetaan nuo perusasiat kuntoon, niin siitä on helppo lähteä taas työstämään asioita eteenpäin. Aikaisemmin viikolla ratsastinkin Taavilla ilman satulaa ihan yksinäni ja tuo liikkui oikein kivasti, kun sain rauhassa keskittyä löytämään ne asetukset, joilla juuri tätä hevosta kuuluu ratsastaa. Suorituspaineet saa taas unohtamaan kaiken sen, mitä olen uuden hevosen ratsastamisesta aikaisemmin oppinut. Kun joku on kentän laidalla seuraamassa, en yhtäkkiä kykenekkään ratsastamaan yhtään oikein.

Nennan ollessa mukana tallilla ratsastin ehkä vähän reilun puolisen tuntia kentällä, jonka jälkeen siirryttiin hetkeksi pellolle ravailemaan. Taavi oli ihastuttavan rauhallinen! Rohkaistuin kokeilemaan vähän laukkaakin, jossa hevosta saikin pyytää etenemään.

Tästä kaverista kuullaan siis blogin puolella enemmänkin tämän kesän aikana, saa nähdä tarvitseeko Essin Poniblogi uuden nimen! Ei kai sentään, en minä poneista ikinä luovu..














8

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Kesän tallikierros: Valmennuskeskus Loimihaka

tallin sijainti: Loimaa

Valjakkoajo
ratsukoita tunnilla: 1
irtotunnin hinta: 15 €/30 min (35 €/h)
ratsu: Kihin Jussi
opettaja: Moona Nikkola

Ratsastus
ratsukoita tunnilla (pienryhmätunti): 2
irtotunnin hinta: 29 €
ratsu: Gnomas
opettaja: Moona Nikkola





Käytiin tekemässä Jennin kanssa päiväretki Loimaalle Valmennuskeskus Loimihakaan, jossa on tavallisten ratsastustuntien lisäksi mahdollista saada valjakko-opetusta. Pari vuotta sitten kävin tutustumassa samaisessa paikassa valjakkoajoon ratsastusseuran kanssa ja innostuin tuosta lajista kovasti. Edellisen reissun postauksen pääset lukemaan tästä.

Päädyttiin Jennin kanssa ottamaan valjakkoajotunti puoliksi, jolloin molemmille jäi puolisen tuntia ajoaikaa. Tallin ja opetushevosen esittelyn jälkeen saimme harjata ja valjastaa hevosen itse samalla kun saatiin perusteellista opetusta niin valjaista, valjastuksesta, kuin itse valjakkoajosta lajinakin.  Opetushevosena toimi suomenhevosruuna Kihin Jussi, joka on kilpaillut valjakkoajossa kansallisella tasolla asti. Varsin komea otus!

Suunnattiin hevosen kanssa harjoitusradalle, jossa saimme molemmat vuorollamme ohjastaa hevosta käynnissä ja ravissa. Valjakkoajossa yllättävää on se, kuinka täydellisesti hevonen on ajon aikana avuilla. Ajaminen muistuttaa enemmän kouluratsastusta kuin ravikilpailuja; tavoitteena on aktiivisesti työskentelevä hevonen, joka suorittaa ohjan, raipan ja ääniapujen avulla kouluratsastusliikkeitä, kuten esimerkiksi avotaivutuksen. Jennin kanssa opettelimmekin kääntämään hevosta oikeaoppisesti ja säilyttämään tuntuman samoin kuten ratsaillakin. Treenattiin siirtymisiä ja kiemurtelua - kunnollista kääntämistä. Opettajan ohjastaessa hevosta päästiin laukkaamaankin pikkuinen pätkä. Kokonaisuudessaan valjakkoajoon kului valjastuksineen ja muineen lähemmäs kaksi tuntia.


Koska lähdettiin niinkin kauas Turusta, päätettiin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja kokeilla Loimihaassa myös ratsastusta. Alunperin tarkoituksena oli osallistua ihan tavalliselle ryhmätunnille, mutta tuon päivän iltatunnit olisivat olleet pienten lasten tunteja. Maksettiin siis muutama euro ylimääräistä ja päästiin kahdestaan pienryhmätunnille. Odotusten vastaisesti en saanutkaan ratsukseni suomenhevosta, vaan valloittavan suloisen zemaituka -rotuisen ponin Nopan. Nuoresta iästään huolimatta se paljastui oikein fiksuksi ja taitavaksi pikkukaveriksi!

Alkutunnista työskenneltiin ympyrällä tehden pysähdyksiä ja siirtymisiä. Tehtävä toimi varsin hyvin tutustumiseen puolin sun toisin; ratsastajina saimme vähän totutella vieraisiin ratsuihimme ja vastaavasti opettaja sai vähän kartoitettua osaamistamme ratsastajina. Opetukseen olin kovin tyytyväinen, sillä saimme molemmat yksilöllistä palautetta. Opetus oli myös monipuolista ja keskittyi niin istuntaan kuin hevosen ratsastamiseenkin. Hyvästä ratsastuksesta ja oikeasta reaktiosta sai välittömästi palautteen, mutta myös korjattavista seikoista sai kuulla heti. Virheestä ei pelkästään huomautettu, vaan sen korjaamisessa neuvottiin selkeästi.

Laukkatyöskentelyyn saatiin mukaan pikkuruinen ristikko. Jenni pääsi todella pitkästä aikaa vähän hyppäämään ja minä taas sain vähäsen vaihtelua laukkatehtäviin. Työskenneltiin vuorotellen pääty-ympyrällä hypäten ristikkoa. Tässä sai vähän tuntumaa vieraalla hevosella hyppäämiseen; tästä olisi ollut kiva jatkaa myöhemmin vielä kunnon estetunnille saman ratsun kanssa. Toki varsinaiset estetunnit ovat kinkkisiä irtotuntilaisen kannalta, sillä usein ratsastuskoululla vaaditaan aikaisempaa näyttöä hyppytaidoista, eikä irtotunnille pääse suoraan esteryhmään. Tämä on täysin ymmärrettävää ihan turvallisuussyistäkin.

Loppuverryttely saatiin tehdä itsenäisesti kevennellen, mutta totutusta poiketen opetus ei loppunutkaan siihen. Hurjan usein itsenäinen loppuverryttely tarkoittaa ympäriinsä ravailua pitkin ohjin ja opettajan rupattelutaukoa kentän laidalla notkuvien katsojien kanssa. Positiivinen yllätys oli saada neuvoja ja ohjeita vielä itsenäiseenkin ratsastukseen, jolloin käytössä oli niin opettajan ohjeet kuin myös vapaus tehdä juuri omalle ratsulle parhaiten sopivia tehtäviä.


Päivästä jäi hurjan mukava fiilis. Tällaisella ratsastuskoululla haluaisin käydä, mikäli kävisin säännöllisesti tunneilla! Päälimmäisenä mieleen jäi avoimuus, joustavuus ja positiivinen ilmapiiri. Jossain vaiheessa päivää unohtui ihan kokonaan, että olen paikalla maksavana asiakkaana; minnekkään ei ollut kiire ja suhtautuminen meihin oli kaverillinen. Valjakkoajon ja ratsastuksen välissä saatiin käydä tarhassa paijaamassa vajaan kuukauden ikäistä varsaa ja tunnille saatiin varustaa hevosemme omassa tahdissa. Tunnin jälkeenkään ei ollut kiire lähteä pois. Tänne palaisin mielelläni!


Yhteenveto

+ ystävällinen ilmapiiri
+ hyvinvoivat ja tyytyväiset, monipuoliset opetushevoset
+ mahdollisuus valjakkoajoon
+ erittäin hyvät ja siistit puitteet (kenttä, maneesi, harjoitusrata, maastot)

- etäisyys Turusta



























8

maanantai 17. kesäkuuta 2013

vieraalla maalla

Hurjaa, Essi ei ole enää poniratsastaja! Poni, jota tarkoitukseni oli kokeilla viikonloppuna, onkin laidunlomalla seuraavan kuukauden. Päädyin siis kaikkien odotusten vastaisesti vuokraamaan ihan oikeaa hevosta, varmaan suunnilleen 165 cm korkeaa puoliveriruunaa. Tätä kaveria vuokrailen nyt pari kertaa viikossa heinäkuun loppuun saakka. Ponia kokeilen sen palatessa lomalta ja siinä vaiheessa katsastan tilannetta vuokrahevosen suhteen uudestaan.

Tämän uuden tuttavuuden kanssa olen ratsastanut nyt kolmisen kertaa. Täytyy todeta, että ollaan hevosen kanssa aivan eri planeetoilta! Tuntuu, etten osaa ratsastaa sitä laisinkaan. Vähitellen olen kuitenkin oppinut ymmärtämään, kuinka tämä yksilö toimii ja pätkittäin ruuna kulkee jo ihan oikein päinkin. Itsetuntoni on saanut kyllä kovan kolauksen, kun pitkään olen ratsastanut Winnietä ja saanut sen kulkemaan oikein nätissä muodossa rehellisesti peräänannossa ja nyt yhtäkkiä hevonen juokseekin allani pää pilvissä ja takajalat tallissa. Toisaalta tuo on varmasti ihan ymmärrettävää, sillä jokaista hevosta täytyy ratsastaa vähän eri tavalla. Minä olen ratsastanut yhtä ponia yhdellä tavalla viimeisen puolitoista vuotta, joten tuskin voin olettaakkaan, että tuplasti suurempi ja minulle täysin vieras hevonen liikkuisi heti yhtä hienosti.

Perus yhteistyö meillä tämän ruunan kanssa pelaa kuitenkin varsin kivasti; nautin ratsastamisesta ja tallilla olemisesta, vaikkei ratsastus sujukkaan kovin kummoisesti ainakaan vielä. Erityisen iloinen olen kuitenkin laukkatyöskentelystä, sillä se sujuu melko mukavasti. Olen näinä ensimmäisinä vuokrauspäivinä keskittynyt ihan perusratsastukseen; siihen, että hevonen liikkuu hyvin eteen ja on tasainen sekä asettunut koko rungostaan. Työskentelyn lopuksi ollaan rentouduttu maastokäynneillä.

Seuraavaksi lähdenkin maaseutumatkailemaan ja tervehtimään pitkästä aikaa pikkuruista Penni-ponia! <3
4

torstai 13. kesäkuuta 2013

Vatsalihassankari

Tämä viikko on ollut varsinainen kulttuurishokki kaltaiselleni poniratsastajalle, joka on tyytyväisenä mennä puksuttanut pelkillä pienillä poneilla varmaan vähintäänkin viimeiset kolme vuotta. Tiistai oli viikolle kevyt aloitus, kun testailin vajaan puoli tuntia kaverin suomenhevosta. Hirmu suureltahan tuo ruuna tuntui, vaikka säkäkorkeudeksi todettiin vain alle 160 cm. Oikein näppärä ja mukava tuosta hevosesta oli tullut kaverin hellässä huomassa, ratsastus oli varsin mukavaa! Samaisen hevosen kyydissä kun kiikuin pari vuotta takaperin hädissäni, kun en kymmeneen minuuttiin saanut sitä hidastamaan laukasta. ;) Tällä kertaa suokki toimi kuitenkin vallan mainiona terapiaheppana parantaen mun mielikuvaa suomenhevosista.

Eilen taas käytiin pikkuserkkuni Jennin kanssa ratsastuskoululla irtotunnilla ja enkös saanut vaan vieläkin suuremman hevosen alleni. Alun kankeuden ja korkeanpaikankammotuksen jälkeen tuokin tamma oli oikein mukava ratsastaa. Tunnista varmaan lisää lähipäivinä.. :)

Jotteivät vatsalihakseni vain olisi päässeet toipumaan isojen hevosten liikkeessä tasapainoilusta, jatkoin samaa treeniä vielä tänään aamulla. Kävin kokeilemassa vuokrahevosehdokasta, joka olikin mulle jo entuudestaan jossain määrin tuttu. Ensimmäisen puoli tuntia häpesin tuskissani silmiä päästäni, kun ei ratsastuksesta tullut niin yhtään mitään. Pienimmätkin itsetunnon rippeet murenivat, kun helppo A tasoinen hevonen juoksi pää pilvissä eikä suostunut nostamaan laukkaa. Lopulta alettiin kuitenkin vihdoin vähän ymmärtää toisiamme ja laukkakin nousi ja hevonen rentoutui. Varsin mukava kaveri tämäkin tapaus, tällä olisi mulle varmasti opetettavaa niin koulussa kuin esteilläkin. Hurja koko vain hirvittää, kun itse olen niin pieni, eikä hevonenkaan ollut aivan kevyimmästä ja herkimmästä päästä ratsastaa.

Lauantaina olen menossa kokeilemaan toista vuokrahevosehdokasta, vähän pienempää ponia. Tästä olen itseasiassa aika innoissani! Saa nähdä miten tullaan toimeen keskenämme, sen jälkeen varmaan teen jotain päätöksiä vuokrattavan suhteen. :) Eipä tarvinnut kauaa vuokrahevosta etsiä, tämä kävi aika kivuttomasti! Näillä näkymin pääsen siis tutustumaan ja treenaamaan uuden harrastuskaverin kanssa jo heti ensi viikolla.
2

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Winnien naamakirja


Vanhoja facebookpäivityksiä selaillessa totesin, että olen varmasti käynyt joidenkin kavereideni hermoille päivitellessäni kaikista ylä- ja alamäistä Winnien kanssa. Paljon on ehtinyt tapahtua parissa vuodessa ja onkin mukava katsoa ajassa taaksepäin ja nähdä, mistä oikein lähdettiin ponin kanssa liikkeelle. Paljon on ehditty, mutta myös paljon jäi tekemättä.


















































V








3

Suositut tekstit

Kuukauden luetuimmat