lauantai 30. marraskuuta 2013

Pikkulenkillä

Voi miten kivaa olikaan päästä pitkästä aikaa tallille ihan vain puuhastelemaan Harrin kanssa! Tuntui kuin olisin ollut monta kuukautta pois tallilta, vaikka viime käynnistä oli ehkä reilu viikko.

Harjailin Harrin käytävällä niin hyvin kuin pystyin, vaikkakin räpeltäminen yhdellä kädellä oli vähintäänkin säälittävää. Harri käyttäytyi kuitenkin oikein hienosti ja varovaisesti - ruuna laski päänsä harjattavaksi ja sujautti turpansa itse riimuun, jotta sain sen puettua helposti pelkällä toisella kädellä. Vähän jännitin, kuinka Harri käyttäytyy ulkona kovassa tuulessa, mutta hienosti selvittiin lyhyestä metsälenkistä tallipihan ympäri.  Kaverikin sai pysytellä kameran takana, kun en tarvinnut apua Harrin pitelemisessä. :) Uskalletaankin varmaan alkaa käydä pikkuhiljaa pidemmillä kävelylenkeillä, kunhan oma kuntoni vielä vähän tästä paranee. On vähän hassua joutua taluttelemaan hevosta oman sairasloman takia, yleensä kun sairastaja on ollut hevonen. :)

Odotan niin kovasti että tulisi lunta, saataisiin jouluisempia kuvia!





0

torstai 28. marraskuuta 2013

Pikkupäivitys

Pahoittelen melkein parin viikon hiljaisuutta - ei vain ole ollut mitään kirjoitettavaa ja lisäksi ei ole ollut edes energiaa notkua koneella. Olen vain napsinut särkylääkkeitä ja tuskaillut kotona, kun en pysty tekemään mitään enkä pääse edes tallille. Muutaman kerran olen päässyt ihan hetkeksi rapsuttelemaan tai harjaamaan Harria, mutta oma kuntokaan ei ole ketsänyt kuin lyhyitä vierailuita tallilla. Vasta nyt alan vähitellen olla siinä kunnossa, että jaksan liikkuakin kevyesti. Käsi on edelleen kipeä ja käyttökiellossa ja iltaisin nouseva lämpö viestii liiasta rasituksesta, mutta vähitellen ollaan kuitenkin menossa parempaan päin. :) Ensi viikolla saanen fysioterapiassa kuulla, koska ja miten saan alkaa taas rasittaa ja käyttää kättä. Ratsastamaan tuskin on kuitenkaan vielä pitkään aikaan mitään asiaa. :( Kaipaan nyt jo niin kovasti päästä edes istumaan hevosen selkään!

Lauantaina olen vihdoin pääsemässä taas tallille, kun kaverini lupasi tulla avuksi Harrin kanssa. Pystyn siis vähän harjailemaan ja taluttamaan, mutta kaverin on hyvä olla varmistamassa ja auttamassa varmuuden vuoksi. Silloin on siis vihdoin vuorossa taas kuviakin!

Lauantaina julkaistaan myös tämän vuoden joulukalenteri ja sen ensimmäinen luukku aukeaa! Nyt on vielä hyvää aikaa toivoa sisältöä joulukalenteriin, täytän toiveita parhaani mukaan. :)
9

lauantai 16. marraskuuta 2013

Hengissä

Leikkauksesta selvitty ja vihdoin kotiuduttu sairaalasta! Sairaslomaa sain paljon odotettua enemmän, ihan hetkeen ei siis ole luvassa ratsastuspostauksia. Harria käyn kuitenkin paijaamassa ja hoitamassa vointini mukaan, enköhän ensi viikolla jo pääse vähäsen rapsuttelemaan. :) Toiveita saa esittää esimerkiksi mielipidepostausten aiheiksi, yritetään pitää blogi edes jossain määrin mielenkiintoisena vaikken ratsastamaan pääsekkään ihan heti. Joulukalenteriin liittyen saa ehdotella myös toiveita!
12

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Ruskea päivä

Harri oli eilen hieman kiireisen oloinen ja raskas edestä, mikä näkyy jossain määrin kuvissakin. Hevosta oli hankala saada ryhdikkääksi ja rennoksi ja se liikkuikin raskaampana matalammassa muodossa kuin parhaina päivinä. Yllättävän hyviä kuvia kuitenkin! Ruskea sopii mielestäni Harrille hirmu kivasti, ainakin paremmin kuin pinkki. ;) Huomatkaa harrin hieno uusi huopa!








































Ihan aina ei voi onnistua...

ei edes joka kerta!










5

lauantai 9. marraskuuta 2013

Vääntöä, kääntöä, säätöä

Se taitaa olla ihan luonnonlaki, että ratsastus sujuu aina parhaiten juuri silloin, kun ei ole ketään näkemässä ja dokumentoimassa. Torstaina Harri oli aivan mielettömän hyvä ratsastaa, en ole ikinä kokenut tuollaista tunnetta yhdenkään hevosen selässä koko kymmenvuotisen ratsastushistoriani aikana.  Tuntui, että hallitsin lähes jokaista hevosen lihasta ja se reagoi kun pyysin. Harri oli herkkä, kevyt, aktiivinen ja vaan niin mielettömän hyvä!

Tänään kun Liina tuli kentän laidalle kameroiden kanssa, ei torstaisesta fiiliksestä ollut enää tietoakaan. Harri oli aika vahva edestä ja tuntui juoksevan ohjaa vasten. En lopultakaan saanut hevosta kovin rennoksi niin, että olisi ollut mitään järkeä lähteä työstämään juttuja enempää tai tekemään mitään temppuja. Suht tasaisena Hartsa kuitenkin liikkui ja kevenikin kädelle pätkittäin.  Yllättävän hyviä kuvia ja videopätkiä Liina sai kuitenkin kuvattua, olin aivan ihmeissäni! Harri näytti paljon paremmalta kuin tuntui.

Löysin videokamerastani aivan ihanan hidastustoiminnon, jota Liina pääsikin testailemaan ihan urakalla. Alla oleva video ei ole mikään editoimisen taidonnäyte, mutta jotenkin tykkään siitä kovasti! Odotan ihan innolla, että pääsen itse kuvaamaan tuolla toiminnolla ja testailemaan muutamia kikkoja.. :)


5

Back in ponyriding

Iloisia uutisia niille, jotka ovat kaivanneet ponipäivityksiä ja surreet Winnien lähtöä; jatkossa blogissa pyörähtelee taas ihastuttava ja vinkeä haflinger!

Olen Winnien myymisestä saakka etsiskellyt itselleni enemmän ja vähemmän aktiivisesti vuokraponia, jolla pääsisin toisinaan hyppäämään. Matkassa on ollut hirittävästi huonoa tuuria, kun yksi toisensa jälkeen tilaisuudet on menneet ohi tai kariutuneet jollain tapaa. Olin jo ihan luopumassa toivosta, kun ihan sattumalta tuli vanhan tallikaverin kanssa puheeksi hänen haffiruunansa, joka ei ole päässyt hyppäämään lähes vuoteen kuskin puutteen vuoksi.

Aksu on mulle ennestään tuttu jo monen monen vuoden takaa; aikoinaan ratsastin sillä paljon ratsastuskoulun tunneilla ja myöhemmin sen siirryttyä kaverin omistukseen liikuttelin sitä ahkerasti yhden kokonaisen kesän ajan. Tuolloin oli jo puhetta ponin vuokraamista, mutta Aksun muuttaessa kauemmas asumaan jouduin kieltäytymään tarjouksesta.

Ympäri mennään, yhteen tullaan ja tässä sitä taas ollaan. Tänään kävin testailemassa ponia pitkästä aikaa ja tarkoitus olisi alkaa vuokrata ruunaa kunhan toivun leikkauksesta. Kun yhteistyö alkaa pelittää ja saadaan säädöt kohdilleen, päästään loikkimaan esteitäkin. :) Aksusta kuullaan blogin puolella ehkä noin kerran viikossa, kunhan päästään pyöräyttämään yhteistyö käyntiin joulukuun puolivälissä, kun saan taas kiivetä hevosen selkään. Harrin vuokraamista jatkan ihan normaalisti.

Ratsastan Harrin vielä huomenna, sunnuntaina ja maanantaina, jonka jälkeen tuleekin noin kuukauden ratsastustauko. Toki toipumisen mukaan pyrin pääsemään edes kävelemään Harrin kanssa.


4

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Toivekuvia II


































2

tiistai 5. marraskuuta 2013

Liikkuvaa kuvaa


Tässä pieni pätkä viimekertaisesta verkasta. Tällä viikolla ratsastelen Harrilla keskiviikkona ja torstaina, viikonloppuna käydään maastoilemassa jos sattuu vähän paremmat ilmat. :)

0

maanantai 4. marraskuuta 2013

Bloggaamisen riemut ja riesat


Hurjan monet ihmiset ikään ja sukupuoleen katsomatta kirjoittaa nykyään blogia, se on jossain määrin verrattavissa päiväkirjan kirjoittamiseen. "Vanhoista hyvistä ajoista" tämä päiväkirjamainen kirjoittaminen vain eroaa siinä, että tekstejä voikin lukea kuka tahansa. Minun lapsuuden päiväkirjani oli suljettu kolmella lukolla ja kettingillä ja lisäksi vielä piilotettu hyvin visusti.

Ylä-asteella aloin kirjoittaa ratsastus- ja hoitopäiväkirjaa, johon merkitsin aina kaikki ratsastuskerrat ja hoitohepoille suoritetut tehtävät. Hevosten kuvilla koristeltuun vihkoon kirjoitin ylös päivämäärän, opettajan, tunnin tasoluokituksen, ratsun ja keskeisimmät tehtävät ja kommentit, joita sain opettajalta. Poniblogin alussa ideana olikin siirtää ratsastuspäiväkirjan pito nettiin niin, että kaveritkin voivat halutessaan lukea sitä. Ajatuksena oli myös kirjoittaa kaverin kanssa yhteistä blogia, jolloin tulisi ehkä seurattua toistemme hevosteluakin enemmän. Pienessä mielessänikään ei ikinä käynyt, että blogilla olisi joskus 400 rekisteröitynyttä lukijaa, tai että blogia katsottaisiin yli 600 kertaa päivässä.

Pienestä lähdettiin liikkeelle; blogilla oli kymmenkunta lukijaa, jotka koostui tutuista tallikavereista. Oli suunnilleen selvillä, kuka blogia lukee. Vähitellen lukijamäärä kuitenkin kasvoi ja jossain vaiheessa blogi jäikin vain Essin poniblogiksi kaverin kiinnostuksen lopahdettua.

Aivan alkuvaiheesta saakka periaatteenani on ollut kirjoittaa vain hevosista ja harrastuksestani. Ensinäkin haluan, että blogin sisältö vastaa sen nimeä ja kuvausta, mutta toisekseen haluan myös pitää kiinni yksityisyydestäni. Voin ja haluan jakaa harrastustani siitä kiinnostuneille, mutta vedän rajan yksityiselämäni ja harrastuksen väliin. Elämääni voi rajoitetusti seurata blogin kautta, mutta ei esimerkiksi facebookissa. Säännöllisesti saan kaveripyyntöjä joko täysin tai lähes tuntemattomilta ihmisiltä. Se, että luet blogiani tai olet joskus nähnyt minut tallilla tai kilpailuissa, ei tarkoita sitä, että tunnet minut, eikä varsinkaan sitä, että myös minä tuntisin sinut ja haluaisin jakaa muuta elämääni kanssasi. Tunnistaessaan saa kyllä tulla moikkaamaan ja juttelemaan!


Minulle se "pointti" bloggaamisessa on saada kirjoittaa ratsastuspäiväkirjaa, julkaista ja jakaa kuvia sekä tarjota siinä sivussa mukavaa luettavaa ja katseltavaa muille samanhenkisille ihmisille. On mukavaa lukea kommentteja ja saada palautetta, olla jonkinlaisessa vuorovaikutuksessa blogin lukijoiden kanssa. Vuorovaikutuksellisuus tässä päiväkirjan pitämisessä ei kuitenkaan aina ole positiivista, vaan yleisenä oletuksena tuntuu olevan, että julkista blogia pitämällä lupautuu arvosteltavaksi. Joissain tapauksissa vuorovaikutuksellisuus taas puuttuu kokonaan ja sitä joutuu vain yksipuolisesti arvostelun kohteeksi. Blogeja lukiessa tuntuu, että aivan tavallisista ratsastajista kuoriutuukin yhtäkkiä GP- tason ratsastajia ja valmentajia, joilla on elämää tärkeämpää kommentoitavaa toisen ratsastuksesta tai istunnasta. Loppujen lopuksi olen saanut kuitenkin hyvin vähän negatiivista palautetta blogiini ja olenkin osannut suhtautua siihen huumorilla. Se ajattelutapa kuitenkin kummastuttaa, että on yleisesti sallittua purkaa omaa pahaa oloaan kommentoimalla anonyyminä aivan asiattomia juttuja. "Nettikiusaaminen" ei mielestäni ole yhtään sen vähäpätöisempi asia kuin koulukiusaaminenkaan.

Tässä bloggaamisessa parasta onkin kirjoittaa itseäni kiinnostavista asioista ihmisille, joita jutut myös kiinnostavat. Saan jakaa kuvia ja videoita ja myöhemmin seurata kehitystäni niitä selaamalla - vihossa samanlainen ei ihan onnistuisi. Säännöllinen kirjoittaminen tukee myös kirjoitustaitoa.

Bloggaaminen jatkukoon siis niin kauan kuin siitä on enemmän iloa kuin harmia! Mitä mieltä te lukijat olette bloggaamisesta, onko teillä omia blogeja? Kirjoitatteko avoimesti koko elämästänne vai esimerkiksi vain harrastuksesta?
5

lauantai 2. marraskuuta 2013

Pinkki on poikienkin väri

Tehtävä: Etsi kuvasta uudet varusteet.




Vastaus:
- yhdistelmäpintelit, John Whitaker
- toppatakki, Kingsland
- kypärä, GPA speed air
ja vielä puolustuksen sananen; en maksanut itseäni näistä niin kipeäksi kuin voisi kuvitella, en lähellekkään. Lisäksi kaikki tuli enemmän kuin tarpeeseen!



Sitten voidaankin siirtyä hehkutukseen, hitsi vie Harri on hieno! Toimittiin toisillemme seuralaisina kaverini Liinan kanssa ja käytiin vuorotellen ratsastamassa kumpaisenkin hepat. Jo alkuverkan jälkeen Liina totesikin, että Harri näyttää paljon paremmalta kuin viime kerralla. Tsemppasin etenkin alkutunnista kovasti istuntani kanssa ja tosiaan tuntui, että Harrin oli helpompi liikkua allani, kun istuin vähän oikeaoppisemmin kuin yleensä. Kuvia selatessa enemmän kohti lopputuntia, on asento taas vähän kärsinyt, mutta varsin hyvin muistin silloin tällöin korjata istuntaani. Eikös näissä kuvissa nyt sentään vähän näy edistystä edellisen postauksen esimerkkikuviin?


Jälleen kerran tehtiin aika perusjuttuja; verkkailin käynnissä kaarevilla urilla ja tehden vähän väistöjä ja ravissa keventelin isoilla ympyröillä. Harri otti vähän kipinää kentällä hurjasti laukkaavasta toisesta hevosesta ja pääsi pariin kertaan loikkimaan hallitsemattomasti laukassa. Pitkitettiin verkkaa ja aloitettiin varsinainen työskentely vasta, kun tilanne kentällä hieman rauhoittui.





Ravissa tein joitain väistöjä ja askeleenpidennyksiä ja yleisesti taivuttelin Harria ympyröillä. Tuo hevonen on lyhyessä ajassa muuttunut paremmaksi ratsastaa; se kantaa itsensä paremmin ja tukeutuu kuolaimeen rehellisesti, eikä painu enää yhtä helposti ja usein virkkuukoukuksi kuolaimen taakse. En tiedä onko muutos tapahtunut hevosessa vai omassa ratsastuksessani, kun olen vähitellen päässyt jyvälle Harrin säädöistä.

Laukka oli tänään melkoisen reipasta, ei aivan yhtä hallittavaa ja säädeltävissä kuin välillä. Jätettiin siis kummemmat temput tekemättä ja laukattiin vain pääty-ympyrällä ja uraa pitkin vähän askelta pidentäen.  Lopuksi venyteltiin askelta diagonaaleilla ihan kunnolla ja voi hurja, miten Harri venyykin! Toki pitkistä koivista on hyötyä ja askel on näyttävämpi, mutta hurjiin mittoihin tuo ruuna kyllä ravissa tuntui venyvän!


















































































































































































































7

Suositut tekstit

Kuukauden luetuimmat