keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Missä mennään, minne mennään?

Mitä kaikkea on viime päivinä tapahtunut? Jotta päästään siihen, täytyy palata ajassa vajaa puolisen vuotta taaksepäin. Winnie tuli yllättäen takaisin metsäkylään ylläpitokodistaan pihatosta. Poni sai kesän aikaa alkaa käyttäytyä kuin tuntihevonen tai mennä kaupaksi. Kesän lähetessä loppua tuli puheisiin mukaan hevosen lopettamisen vaihtoehto, mikäli sille ei löytyisi uutta kotia. Winnie alkoi käydä satunnaisesti tunneilla, mutta sille etsittiin enemmän tai vähemmän aktiivisesti kotia.
Syksyllä ponin piti mahdollisesti saada toinen vuokraaja, joka kuitenkin perui aikeensa ponin taas sikailtua tunnilla. Viikonloppuna sain kuulla, että poni ei asuisi joulukuussa enää metsäkylässä- viimeinen vaihtoehto olisi taivasmatka.
Silloin minun maailmani luonnollisesti romahti. En pysty omistamaan hevosta, mutten myöskään löydä sille alle kuukaudessa ostajaa. Hevoset eivät liiku muutenkaan markkinoilla tällä hetkellä, joten miten ihmeessä ongelmallinen haflingerkaan liikahtaisi mihinkään suuntaan? Olin oikeastaan täysin toimintakyvytön, en pystynyt enää edes itkemään. Olin epäonnistunut totaalisesti ja pettänyt lupaukseni maailman tärkeimmälle hevoselle.
Tässä vaiheessa tapahtui se ihme. Noin vuorokauden kuluttua lopetuspäätöksestä sain viestin ystäväperheeltä. He olisivat valmiita ottamaan Winnien omalle ponilleen seuraksi ulkokarsinaan puoleksi vuodeksi. Saisin jatkaa Winnien vuokraamista ja ratsastamista kuten tähänkin saakka, kunhan sitoutuisin tiettyihin vastapalveluksiin.
Ja taas minä itkin. Tällä kertaa ilosta ja onnesta, ihmetyksestä ja mielettömästä kiitollisuudesta. En vieläkään pysty käsittämään mitä on tapahtunut ja mitä on tapahtumassa, odotan kauhulla sitä hetkeä kun herään unesta ja tajuan, ettei se olekkaan todellisuutta. Tällaisia asioita tapahtuu vain hevoskirjoissa ja elokuvissa, joissa päähenkilö lopulta pelastaa unelmiensa hevosen kuolemalta ja ratsastaa ilman varusteita auringonlaskuun.

Sain siis puoli vuotta lisäaikaa. Aikaa pohtia tulevaa, tehdä suunnitelmia ja kehittyä yhdessä Winnien kanssa ja viedä myös sitä eteenpäin etenkin käytöksen suhteen. Minulla on aikaa tehdä siitä edustuskelpoinen harrasteratsu, jolle voin löytää sopivan kodin. Tärkeintä minulle on, ettei terve hevonen joudu luopumaan hengestään vain siksi, että se on joutunut elämään sille väärässä ympäristössä, ratsastuskoulussa. Toki toivon, että voisin löytää ostajan, joka tahtoisi minun jatkavan ponin vuokraamista tai antaisi edes mahdollisuuden käydä tervehtimässä hevostaan, mutta en oleta sitä. Suurin rakkaudenosoitus hevoselle on kuitenkin aina lopulta kyky päästää irti, jotta hevosella on hyvä olla.

Aijon nauttia tulevasta puolivuotisesta täysin rinnoin. Aijon tehdä töitä nii kovasti, että kuuden kuukauden kuluttua voin rehellisesti ja hyvällä omallatunnolla sanoa, että olen tehnyt kaikkeni. Toivon vain että se riittää.

Winnie muuttaa näillä näkymin sunnuntaina Kartanon tallille.

maanantai 29. lokakuuta 2012

Ihmeitä tapahtuu ja enkeleitä on olemassa.

Olen aivan pyörällä päästäni, aivan sekaisin ja ihmeissäni ja samalla niin iloinen ja toiveikas. Viimeisen 36 tunnin aikana on tapahtunut niin paljon, etten meinaa pysyä edes kärryillä! En tiennyt että maailma voi heittää näin suuresti ympäri aivan yhtäkkiä sellaisten ihmisten vuoksi, joita ei uskoisi nykypäivänä olevan enää edes olemassa. En tiennyt että ihminen voi niin yhtäkkiä kadottaa pohjan elämältään ja toisaalta taas niin pian tulla nostetuksi ylös kuopan pohjalta. Tosiaan siis tulla nostetuksi toisten ihmisten toimesta, ilman omaa yrittämistä. Ihmeitä tapahtuu vielä muuallakin kuin saduissa!

Pahoittelen suurta salamyhkäisyyttäni, mutta joudun pidättäytymään vielä hetken, vaikka palankin halusta kirjoittaa pitkät tarinat ehkä elämäni jännittävimmistä päivistä ja elämän ihmeellisyyksistä ja siitä, kuinka kiitollinen pieni ihminen voi vain olla. Kunhan asiat vielä vähän etenevät ja varmistuvat... Ei, en kuitenkaan ole ostamassa Winnietä. :) Ainakaan vielä.

Palataksemme arkeen ja asioihin joista kykenen kirjoittamaan ihan suoraan selvällä suomen kielellä: Pääsin tänään pitkästä aikaa Winnien kanssa tunnille, kun meidät kutsuttiin tallin työntekijöiden ratsastustunnille. Jännitin vähän Winnien käyttäytymistä, sillä maneesissa oli kuitenkin 3 muuta hevosta tämän karvapallon lisäksi. Poni kuitenkin ylitti odotukset ja näytti kuinka hienosti hän osaakaan käyttäytyä! Tänään taas "hullu ja vaarallinen hevonen" liikkui rennon letkeänä niin yksin kuin muiden hevosten ympäröimänäkin. Se teki hienoja väistöjä ympyrällä, täsmällisiä laukannostoja ja tahdikkaita, pyöreitä voltteja. Se oli jälleen kerran mummonkuljetin sanan varsinaisessa merkityksessä. :) Ehkei poni ole sitä suuremmassa ryhmässä tai kaikkien muiden ratsastajien alla, mutta enää sen ei tarvitsekkaan.


sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Päänvaiva.

 Käytiin Nennan kanssa eilen kuvausreissulla ulkona, oli ihan mielettömän mukavaa! Oli hauska kuvata välillä muutakin kuin hevosia.. :D Aikaa vierähti useampi tunti, jonka jälkeen piti käydä vielä ratsastamassa Winnie. Poni oli otettu perjantaina illalla vielä tunnille ja se oli jostain kumman syystä päättänyt taas pelleillä ja loikkia seinille.. Winnietä ei siis haluttu ottaa lauantaina tunnille, joten kävin iltapäivällä vielä liikuttamassa sen.

Muutamaan otteeseen poni ehdotti pieniä pomppuja ja säikkymistä, mutta komentamisen jälkeen se toimi taas koko loppuajan kuin mikä tahansa muukin normaali hevonen. On käsittämättömän turhauttavaa kuulla joka toinen viikko, kuinka poni on joko tiputtanut ratsastajansa tai pelleillyt muuten vain. Välillä siitä taas kuulee vain positiivista palautetta, kuinka siitä on tunneilla tykätty ja se on toiminut kuin kunnon tuntiponi konsanaan. Itse satun paikalle aina vain sillon, kun poni osaa käyttäytyä. Tänäänkin heitin tamman selkään Nennan, joka pystyi ratsastamaan ponia aivan normaalisti.

Olen miettinyt pienen pääni puhki, miksi Winnie pelleilee niin pahasti toisinaan. Olen liikuttanut enemmän, olen liikuttanut vähemmän. Olen treenannut raskaammin, olen ratsastanut rennommin. Olen vääntänyt koulua, olen hypännyt, maastoillut, olen työskennellyt maastakäsin, olen yrittänyt olla monipuolinen. Kuolaimia on vaihdettu, poni on saanut lämmikettä yllensä, sen ruokamäärää on lisätty. Mikään ei kuitenkaan selitä tamman mielialavaihteluita.

Tottakai nyt ollaan taas siinä tilanteessa, että voidaan sanoa hevosen olevan vaarallinen ratsastaa. Niin, ei minulle, mutta kaikille muille - ehkä. Itse en ole kokenut suurempia ongelmia koko viimeisen vuoden aikana tuon hevosen kanssa, mutta siitä on tullut ratsastuskoulun opettajille suuri päänvaiva. Kukaan ei voi ennakoida, millaisella päällä hevonen tänään on, voiko sinne laskea tuntiratsastajaa selkään vai ei? Ei ketään lohduta ponin hoitajan mielipide " se on kiltti kuin enkeli, kun sitä osaa käsitellä".

Nyt ollaan suurien ja vaikeiden, erittäin vaikeiden asioiden ja kysymysten äärellä.





perjantai 26. lokakuuta 2012

LUNTA!


Ihanaa ihanaa ihanaa ihanaa, ensilumi on satanut Eteläiseen Suomeen ja vieläpä ihan kunnolla! Voi hyvänen aika miten Essi on innoissaan, en pysy pöksyissäni! Lumi on varmaan salmiakin jälkeen parasta mitä tiedän, täältä tullaan lumiset pellot ja hiihtoratsastusladut!

Winnie ei ollut aivan yhtä innoissaan tuosta valkeasta peitteestä maan pinnalla - tai no olihan se peite ihan ok, mutta kun sitä valkeaa tavaraa satoi myös neidin tukkaan ja silmille! Se oli vähintäänkin ärsyttävää ja antoi myös "hyvän" syyn poukkoilla vähän sinne tänne, kun käytiin alkuverryttelyksi kävelemässä pieni maastolenkki taluttaen.

Vietin tänään tallilla ihan ruhtinaallisen paljon aikaa, koska en jaksanut ajella edes takaisin kodin ja Turun välillä. Aikaa tappaakseni selvitin Winnien harjaa huolella oikein pitkään, leikkasin taas Julin ylipitkäksi kasvaneen harjan  ja kävin

kuvailemassa tuntihevosia lumisissa tarhoissaan. Lopulta Winnie sai perusteellisen harjauksen, huolellisen varustuksen ja pitkät alkukäynnit maaston puolella.

Orpo

Lady

Prinssi

Kirppu

Waltsu ja Kirppu


Yritän muistaa ottaa huomenna paremman kuvan..
Huomatkaa muuten Winnien uudet suojat! Olen jo pitkään pohtinut väriä Winnien suojille - Julin vanhat vaaleanpunaiset kun eivät ole järin edustavat. Bongasin facebookin hevostarvikekirpparilta oikein hyväkuntoiset ja mielestäni tyylikkäät jännesuojat, jotka istuivat Winnien jalkoihin kuin nakutettu. Eikös olekkin ihan kivan näköiset?

Tänään oli ohjelmassa estehyppelyä, koska sunnuntaiset koulukisat onkin peruutettu vähäisen osallistujamäärän takia.. Asiaan saattoi "hieman" vaikuttaa se, että kilpailukutsu ja ilmoittautumislista ehtivät olla tallin seinällä ruhtinaalliset 3 päivää... No, ei auta itku markkinoilla, eiköhän niitä koulukisoja keväällä viimeistään taas tule uusia! Tänään siis päädyttiin hyppäämään, mikä lohdutti kyllä hieman.


Rakensin helpon tehtävän kolmesta esteestä - pitkillä sivuilla okseri ja pysty, lävistäjällä portti. Näitä tultiin yksittäin ja peräkkäin, etenkin okserille Winnie teki mielestäni oikein hyviä hyppyjä. Korotettiin lopulta okseria, joka mitatessa olikin jo 75 cm korkea. Nyt täytyy hävetä ja myöntää, että sain ensimmäistä kertaa Winnien kieltämään. 70 cm korkeana Winnie ylitti esteen nätisti, joten en olettanut 5 sentin tekevän muutosta ponin mielentilaan. Poni kuitenkin alkoi mutkitella juuri ennen estettä ja tein päätöksen, että pysäytän sen esteen eteen, enkä päästä ohi. Olisin varmaan saanut ponin vielä hyppäämään kannustamalla pohkeella, mutta hyppy olisi lähtenyt liian juuresta. Mielummin siis otettiin oikeaoppinen kielto kuin erittäin huono hyppy, josta olisi voinut jäädä vielä pahempi mieli. Ei muuta kuin uusi lähestyminen ja ratsastajakin töihin, niin esteestä päästiinkin oikein nätisti yli.

Kuvista jälleen kiitos Nennalle!
Näille jaloille pitää tehdä jotain, liimata vaikka
satulavyöhön kiinni!

















maanantai 22. lokakuuta 2012

Ylpeä!

Wau, hitsi vie miten hieno poni mulla onkaan alla! Kuvat puhukoon puolestaan tämän päivän koulutuuppauksesta. :)









perjantai 19. lokakuuta 2012

Mamman taitava prinsessa

Huh heijaa miten paljon voi ponin mielentila heitellä muutamassa päivässä! Tiistaina virtaa oli kuin pienessä kylässä ja tuntui, ettei minkään valtakunnan norsunpysäyttäjäkuolainkaan olisi ollut riittävän hyvä jarru. No mutta, mitä tapahtui keskiviikkona? Kävin päivällä irtojuoksuttamassa ponin, joka juoksi jälleen kerran korvat tötteröllä ja häntä viuhuen. Illalla tuntiratsastaja oli kuitenkin ponin käytökseen tyytyväinen - vastassa oli ollut normaali ja rauhallinen Winnie, joka oli pärjännyt tunnilla yllättävän hyvin suuressa ryhmässä. Poikkeus vahvistaa säännön, niinhän? No ei vahvistanut tällä kertaa. Torstaina Winnie oli taas mitä kiltein ja rauhallisin ratsastaa, pikemminkin sitä sai pyytää pohkeella liikkumaan reippaammin eteenpäin!

Olen tullut siihen tulokseen, että ratsastan kaikista parhaiten aina yksin. Sehän on sääli, sillä elän hevosharrastustani niin vahvasti valokuvien läpi - mikään ei ole mahtavampaa kuin saada hyviä kuvia hyvin menneestä treenistä ja hyvännäköisestä ponista. Kaipa minä sitten viihdyn paremmin kameran toisella puolella, kun kaiken järjen mukaan ajateltuna taidan vähän jännittää kuvattavana ollessani. Tai sitten en vain keskity, sekin on hyvin mahdollista. Nyt kun oltiin taas Winnien kanssa maneesissa ihan kaksistaan, niin mentiin aimo harppauksin eteenpäin laukan työstämisessä. Tiistaina poni juoksi alta ja sitä oli vaikea saada kääntymään edes ympyrälle laukassa, mutta mitä tapahtui nyt, kun ei ollut ketään katsomassa? Winnie teki laukkapohkeenväistöjä, ihan oikeasti! Laukka oli mukavan rentoa, rauhallista ja pyörivää. Kaipa minä itsekin keskityin, kun ponikin toimi niin hyvin. Tehtiin ravi-laukka tehtävää tähän malliin:

(C) Lyhyen sivun keskellä laukannosto
(CIC) Pääty-ympyrä laukassa
(MIB) Loivalle kiemurauralle laukassa, alkupätkä pohkeenväistöä, loppupätkä vastalaukkaa
(B-L)Siirtyminen raviin
(LIL) Pääty-ympyrä ravissa
(EM) Lävistäjällä askeleenpidennys ja sama homma uudestaan toiseen suuntaan.
Pahoittelen järkyttävää kuvaa, lupaan etten tee näitä enää ikinä. :D Punainen osuus
on laukkaa, sininen ravia.

Olin oikeastaan kovin tyytyväinen kehittämääni tehtävään, yleensä kun saan aikaiseksi tehdä vain vähän ympyröitä ja voltteja sinne tänne. Onko teillä lukioilla ehdottaa jotain mukavia ja vähän erikoisempia tehtäviä kouluratsastukseen? Voisin koota lukijoiden vinkkejä ja toteuttaa niitä sitten vaikkapa videopostauksen muodossa. :)

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Esteratsastuksen tehotreeni


Tiedättehän, että on olemassa niitä ihmisiä, jotka eivät vain opi kerrasta eikä aina toisestakaan? Minä olen juuri sellainen. Ei ole kauaa aikaa siitä, kun lupasin itselleni ja Winnielle, etten anna sille vapaapäiviä. Pidinkö kiinni lupauksestani? En. Annoinko ponille maanantaina täyden vapaapäivän? No annoinhan minä. Kaduinko sitä tiistaina? Tottahan toki.

Sunnuntainen estehyppelösuunnitelma korvaantui rauhallisella maastoilulla, joten tiistaina oli vihdoin aika jo hypätä esteitä. Rakensin maneesiin oikein kiperän tehtävän - kaksi estettä kolmikaariselle kiemurauralle ja yhden lävistäjälle. Tarkoitus olisi treenata toden teolla oikeissa laukoissa laskeutumista. Verrytellessäni ponia kaduin jo päätöstäni hypätä tuota tehtävää - Winnie JUOKSI. Poni pinkoi menemään niin lujaa kuin kintuistaan pääsi, mikäli annoin sille löysempää ohjaa ja luvan edetä haluamassaan vauhdissa. Hidastustaistelu käytiin ravissa sekä uudestaan myös laukassa. Winnie tuntui lähinnä aikapommilta, joka ei kylläkään missään vaiheessa poksahtanut. Vauhtia vaan riitti aivan liikaa.

Verryttelin ravissa ja laukassa suhteellisen pitkään purkaen ponista ylimääräisiä höyryjä. Kun vihdoin rauhallisempi laukka tuntui ponin mielestä mahdolliselta, ryhdyttiin tekemään verryttelyhyppyjä pääty-ympyrällä. Vauhtia oli toisinaan vielä vähän liikaa, mutta olin muuten suhteellisen tyytyväinen Winnien hyppyihin ja omaan ratsastukseeni - tällä kertaa ihan oikeasti ratsastin hevosta ympyrällä ja johdin hevosta oikeaan suuntaan ennen esteittä, sen päällä ja myös sen jälkeen. Tuloksena olikin paljon hyviä hyppyjä ja laskeutumisia oikeassa laukassa.

Pääty-ympyräharjoittelun jälkeen siirryttiin vaikeuttamaan tehtävää vähäsen - nyt lähdettiinkin välillä esteeltä toiseen suuntaan. Tämäkin onnistui yllättävän hyvin ja laukat vaihtui useaan kertaan esteen päällä juuri oikein. Lopulta siirryttiin tekemään tehtävää kolmikaariselle, jolloin laukan oli määrä vaihtua tehtävän aikana kahdesti - molempien esteiden päällä. Muutamaan otteeseen vauhtia oli ensimmäisen esteen jälkeen sen verran liikaa, etten saanut käännettyä fiksua tietä seuraavalle esteelle. Sain taas muistutella itseäni siitä, että olisi parempi ratsastaa kuin vain matkustaa ja näyttää hevoselle vähän tietä. Tuloksena oli muutama oikein hyvä kolmikaarinen hyvässä temmossa ja hyvillä laukanvaihdoilla.

Kolmikaarisen jälkeen lisättiin tehtävään vielä lankkueste lävistäjälle. Tie esteelle oli paljon loivempi kuin kolmikaarisen esteille, mutta Winnie vaihtoi silti laukan oikein hienosti. Taitava poni!

lauantai 13. lokakuuta 2012

Problem solved!

Olen ihan ihmeissäni siitä, kuinka paljon yksin ratsastaessakin voi yhden tunnin aikana oivaltaa asioita ja kehittyä ratsastajana. Tässä siis jotain ihmeellistä mitä tapahtui eilen.

Case: Tavoitteena ratsastaa hevonen rennoksi peräänantoon ja työskennellä salmiakkikuviolla tehden siirtymisiä ja pysähdyksiä jokaiseen kulmaan.



Problem: Verryttelyssä hevonen juoksee alta, eikä tukeudu ohjaan. Se olevinaan säikkyy toisessa päädyssä. "Hevonen on pelle ja ärsyttää ratsastajaansa!"

Problem solved: Et voi luottaa hevoseen, jos et luota itseesi. Sinun pitäisi olla hevoselle henkinen ja fyysinen tuki eikä toisin päin. Kokoa siis ensin itsesi ja tue hevosta jännittävässä tilanteessa, anna sille muuta tekemistä - säikkyminen jäi tässä tilanteessa pois.
Aseta pieniä välitavoitteita; älä tähtää ensimmäisestä askeleesta lähtien pyöreään, rentoon ja täydelliseen peräänantoon, vaan aseta tavoitteita jokaiselle ratsastuksen osa-alueelle. Uusi tavoite: Hevonen liikkuu verryttelyssä hyvin eteen ja hyväksyy kevyen ohjastuntuman.


Problem: Hevonen nostaa vääriä laukkoja ja kaatuu ympyrällä sisälle. "Hevonen ei keskity/ hevonen on rikki jaloistaan kun ei kykene laukkaamaan oikein!"

Problem solved: Hevonen toimii pitkälti painoavuilla, joten et voi olettaa hevosen toimivan saamiaan apuja vasten. Jos siis painpisteesi on vinossa vasemmalle, hevonen tuskin nostaa oikeaa laukkaa, eli jälleen kerran; korjaa omat virheesti ja syytä vasta sitten hevosta. Ratsastajan suoristuminen sai aikaan täsmälliset oikean laukan nostot ja tasaisemman ympyrän laukassa.


Problem: Salmiakkikuviolla hevonen ryntää siirtymisissä ja juoksee ravissa. "Hevonen ei kuuntele ratsastajaansa eikä ole motivoitunut työskentelemään!"

Problem solved: Kun jokin ei onnistu, palaa tehtävässä taaksepäin ja helpota sitä. Jatka tehtävää käynnissä, kunnes se sujuu hyvin ja kokeile vasta sitten uudestaan ravia. Helpota ravitehtävää tarvittaessa loiventamalla käännöksiä tai vähentämällä siirtymisten määrää. Rauhoitu ratsastajana itse ja keskity rentoutumaan kun hevonen on pinkeä, ole apujenkäytössäsi selkeä ja täsmällinen.


Problem: Hevonen ei lopultakaan kulje täysin rentona peräänannossa. "Tunti meni täysin penkin alle!"

Problem solved: Älä pyri täydellisyyteen, koska silloin et koskaan saavuta tavoitettasi. Aseta tavoitteita uudestaan realistisemmin ja iloitse onnistumisista. Hevonen rauhoittui tunnin aikana, tukeutui lopulta kuolaimeen ja kulki pätkittäin tasaisen pyöreänä sekä käynnissä että ravissa. Ratsastaja korjasi istuntaansa ja selkeytti apujaan sekä erityisesti rauhoittui itse - todellisuudessa tunnin aikana tapahtui siis erittäin paljon!


perjantai 12. lokakuuta 2012

Winnie ei ollut saanut tarpeekseen pelleilystä keskiviikkona, vaan oli jatkanut sikailua vielä illalla ratsastuskoulun tunnilla. Ratsastaja oli kuitenkin pysynyt selässä ja poni oli joutunut tekemään ihan töitäkin, siitäs sait Winnie!

Torstaina ratsastin Winnien taas itsekseni kentällä. Kuri oli alusta asti kova - tasan mentiin sinne suuntaan ja sitä vauhtia kuin kuski halusi. Omaksi mielenvirkistyksekseen tamma päätti "säikähdellä" milloin missäkin kulmassa, mutta työnteolla sekin jäi pois. Ratsastin kaksi eri koulurataa läpi ja kävin taluttaen jäähdyttelylenkillä maastossa. Tänään (perjantaina) täytyy taas tehdä kuitenkin raskaampi liikutus, sillä poni on menossa lauantaina tunnille. Sunnuntaina varmaan hypätään taas. :)

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Pahis neljällä kaviolla

Viime kuussa alulle laitettu valokuvauskilpailu on valitettavasti peruttu hyvin vähäisen osallistujamäärän vuoksi. Yritetään uudestaan kun teitä lukijoita on 500!


Winniellä on tainnut nousta vähän tuleva talvi päähän. Viilenneet ilmat on saaneet tammaan ylimääräistä virtaa, mikä purkautui eilen ihmeellisenä hyppimisenä ja loikkimisena joka suuntaan, kun ratsastin yksin kentällä. Poni sai todellisen kurinpalautuksen, eikä keskusteluvaraa tällä kertaa ollut - nyt oli tasan tehtävä niin kuin hallitus määräsi! Lopulta Winnieltäkin loppui pelleilyinto ja se rauhoittui ravaamaan nätisti. Palkkioksi rauhoittumisesta poni sai lopettaa työt ja palata talliin syömään iltaheiniään.

Tänään kävin kuitenkin varmistamassa, että Winnie varmasti käyttäytyisi ratsastuskoulun tunnilla illalla hyvin. Kävin päivällä juoksuttamassa ylimääräiset energiat pois, että Winnien on illalla helpompi keskittyä työntekoon ja miellyttämään ratsastajaansa edes jossain määrin.

Winnie sai verrytellä maneesissa ensin jumppapallon kanssa. Poni potki palloa taas innoissaan ja tuuppi sitä turvallaan. Harmitus oli silmin nähtävissä kuin pienellä lapsella, kun pallo laitettiin sivuun ja poni komennettiin töihin isolle ympyrälle. Winnie haikaili pallon perään, mutta unohti sen kuitenkin pian. Vähän käyntiä molempiin suuntiin, sitten ravia ja vähän vielä laukkaa.




 Winnie saa ensi kuussa kengät. Koska pakkaskelit lähestyvät kovaa vauhtia, laitetaan ponille alle saman tien myös hokit. Hokinpolkemien varalta kävin tänään ostamassa putsit, jotta vältytään suuremmilta vahingoilta. Winnien jalat ovat jotenkin sen kokoiset, että sopivia putseja oli yllättävän vaikea löytää! Joko ne olivat liian kireitä tai liian pitkiä. Lopulta löysin neopreeniset Full -koon putsit, joita saa helposti lyhennettyä ihan saksilla.




Winnie sai myös mustan, simppelin korvahupun tulevalle kesälle kärpäsiltä suojaamaan. Korvaosat ovat hieman liian pitkät, mutta ne on helppo pienentää ompelukoneella.

Kaikkien aikojen luetuimmat postaukset